Hell vs. Heaven: Chaos-New York: Vallan vaihto

Catherine kohotti vain tyynen kiinnostuneesti kulmiaan, saadessaan käskyn Hartwinilta seurata itseään. Nopeasti Catherine vilkaisi Reedin suuntaan, joka tarkkaili häntä kiinnostuneena. Ilmeisesti herra Iso pomo halusi vankiaan kuulusteltavan ja tietysti hän halusi tehtävään isoimman korstonsa. Catherine nauroi sisäisesti miettiessään, kuinka Reed River toikaan mieleen Hellin johtoportaan. Ilmeisesti kaikki johtajat olivat samanlaisia, pelkäävät liata omia käsiään. Catherinen mielestä se oli yksi huonoimmista piirteistä, joita johtajilla saattoi olla.

Hän lähti kuitenkin astelemaan jälleen Ezzien rinnalla Hartwinin perässä, varmoin askelin. Hänen ryhtinsä ei ollut horjahtanut mihinkään suuntaan tapahtumien aikana. Joillekkin saattoi tulla Catherinesta mieleen kuningatar. Ei kuitenkaan sellainen nirppanokkainen ja diivailevainen kuningatar, vaan ylväs ja oman arvonsa tunteva. Se saattoi johtua kasvatuksesta tai naisesta huokuvasta itsevarmuudesta, joka harvoin horjui.

Kun Hartwin ilmoitti heidän päämääränsä, Catherine oli vähällä tuhahtaa. Eikö Chaoksella ollut edes kunnollisia tiloja vankien kuulustelulle? Sille olisi saatava muutos mitä pikimmiten. Sen käsityksen mukaan, minkä Catherine oli saanut Chaoksesta tässä lyhyessä ajassa ei ollut häävi. Jos Hell hyökkäisi muutamalla kunnon koulutetulla rymällä Chaoksen tiloihin, Chaos olisi tuhottu. Catherine ei kyennyt ymmärtämään miten tälläinen rupusakki oli pystymyt pitämään New Yorkin kovimman vampyyri jengin nimen itsellään.


Terenja van Hell asteli lähemmäs Evaa, virnistäen hieman, laskematta kuitenkaan hetkeksikään aseittensa piippuja: ”Haluan esittää vain muutaman kysymyksen. Sitten voit minun puolestani pötkiä pakoon, jollen sitten muuta mieltäni”.

Nuorukainen vaikutti koppavalta ja itsevarmalta, eikä syyttä. Terenja van Hell oli edennyt urallaan Hellissä täysin omin avuin, eikä isänsä nimen kautta. Hän oli salannut todellisen henkilöllisyytensä pyrkiessään kouluun ja koulun jälkeen hän oli itse hankkinut työpaikkansa ja ylennyt hyvää vauhtia. Hän oli taitava taistelija, naamioituja, eikä häneltä puuttunut älyäkään. Kun seokseen lisäsi aavistuksen verran mielenvikaisuutta, hän oli täydellinen agentti. Ainoa, joka sai tuon mielenvikaisuuden tasoittumaan oli Terenjan elämänkumppani Kaya, hänen sisarpuolensa. Nuorten välinen liitto oli kehittynyt vuosien varrella vahvaksi rakkaudeksi, joka oli kestänyt tähän mennessä kaikki vastoinkäymiset. He olivat olleet täydellinen pari.

Sitten, viisi vuotta sitten Kaya oli kadonnut erään epäonnistuneessa tehtävässä, eikä hänestä oltu kuultu sen jälkeen. Terenjan isä oli surun murtama, mutta Terenja itse ei suostunut uskomaan, että Kaya oli kuollut. Ei Kaya. Kaya oli liian fiksu asettuakseen sellaiseen inhimillisyyteen kuin kuolemiseen.

Viisi vuotta Terenja oli etsinyt taukoamatta sisartaan ja rakastettuaan ympäri maailmaa, päätyen kuitenkin aina New Yorkkiin. Juuri niille kujille, joilla Kaya oli kadonnut.

”Haluaisin udella, oletteko sattumoisin tavanneet tai nähneet naista, joka on 159-senttiä pitkä. Hänellä on mustat lapaluihin ulottuvat hiukset, ainoastaan edessä on kaksi kirkkaanpunaista raitaa. Silmät ovat verenpunaiset. Kaikin puolin sopusuhtainen ja kaunis nainen”, Terenja siirsi katsettaan verkkaallee Evasta toiseen agenttiin ja takaisin. ”Hänellä on alaselässä tatuointi, jossa lukee: 'Royal van Hell'. Toivon, että vastaatte rehellisesti, koska voin vannoa, että saatte katua, jos saan selville muuta”.

Eva katselee edessään olevaa vampyyria mielenkiinnolla odottaen kysymyksiä.. Hän voi kysyä mitä vain, toivottavasti ei mitään kovin salaista.. Eva yllätyi kysymyksestä, hän olisi voinut kysyä Chaosin päämajan sijaintia.. Mutta hän katsoi vampyyria aika yllättyneenä, hän siis tekee kaiken tämän vain yhden naisen vuoksi.. tämä kyseinen henkilö mahtaa olla tärkeä hänelle..
Eva muistelee piirteitä, mitä vihollisagentti oli maininnut; mustat lapaluihin ulottuvat hiukset, joissa oli kaksi raitaa, verenpunaiset silmät... voisiko se olla.. se yksi tyttö..
- Saatan ollakin, tiedätkö hänen nimeään?
Jos hän saa tiedon,vaikka ei hän edes tiedä puhutaanko samasta henkilöstä ja jos puhutaan niin hän kysyy varmasti olinpaikkaa ja sitä Eva ei voisi paljastaa..

Hän muistaa yhden tytön, mutta ei koskaan ollut nähnyt mitään tatuointia, jossa lukisi Royal Van Hell.. Mutta tyttö kuulostaa tutulta, mutta silti kovin vieraalta. Vaikka ei hän tiedä kannattaisiko kertoa.., sillä hän voi tappaa heidät kuitenkin.. sen verran Eva vampyyreista tietää .. Hän miettii myös miten kaikilla muilla menee Chaosissa, toivottavasti ainakaan ei yhtä pahasti kuin täällä..
Eva suojasi mielensä kaiken varalta, ettei kukaan lukisi hänen ajatuksiaan, hän alkoi ajatella pelkkää tiilimuuria heidän vieressään. Eli jos joku yrittää lukea hänen ajatuksiaan hän törmää tiilimuuriin hänen päässään. Se oli hyvä taito juuri tällaisia tilanteita varten..


// Sori et näin lyhyt roolaus, kun nyt ei oikee inspaa :/

Ulos hallintorakennuksena toimivasta varastosta astuva pitkä saksalainen olisi toki voinut saatella naiset yhteen niistä loukoista, jotka oli itse rakentanut ja varmistanut erääseen kellariin Chaosin alueella. Pimeisiin paikkoihin, joista edes Reed River ja Zira eivät olleet tietoisia. Katsokaas, kun Hartwin Schäfer oli ennen kaikkea käytännön sekä logiikan mies. Strategistilla oli aina kortti hihassaan, yleensä useampikin.

Hart oli jo jengiin liityttyään varautunut siihen, että perseelleen menisi. Tiukan sotilas- ja upseerikoulutuksen preussilaisia perinteitä kunnioittaneessa akatemiassa saanut ei ikinä ottanut yhtään suurempaa askelta elämässään ilman varasuunnitelmaa. Pakoreittiä ja mahdollisuutta musertaa vähintäänkin helvetin iso pala irti vastustajasta. Lamauttaa niin, ettei tuo todellakaan päässyt seuraamaan perääntyvää. Jengillä ei ehkä ollut pitkälle kattavaa suunnitelmaa pahan päivän varalle, mutta naisten edellä sanaakaan sanomatta kulkevalla vampyyrillä kyllä oli.

Ei, Hartwin ei valinnut kuulustelupaikkaa paremman puutteessa. Tuo teki sen sekä käytännöllisistä että taktisista syistä. Tutkien ylpeänä kulkevan jokaista reaktiota, sanavalintaa ja elettä. Pienintäkin hengen vetoa. Meniköhän vähän pakkomielteiseksi? Kenties, mutta ainakaan ei voitu väittää asioiden jääneen sattuman varaan.

Hartwin oli tavannut elämässään kuninkaallisia, siniverisiä ihmisiä ja pari vampyyriäkin Venäjän Tsaarin viimeisestä hovista. Aikoja sitten hylätyn kahvilan oven herrasmiehenä kauniimman sukupuolen edustajille avaava ei ollut pitkään aikaan nähnyt tai kokenut mitään – saatika sitten ketään – samalla tavalla kunnioitusta ja arvokkuutta herättävää. Ehkä kyse oli ympäristöstä, kuinka kuninkaalliseksi kukaan pystyi slummiutuvassa kaupungissa heittäytymään? Siinä missä Ezzie katseli kuningattaren elkein liikkuvaa Catherinea piilotellun ihaillen, suurikokoisen vain... No. Katsoi. Samalla tavalla kuin olisi katsonut ketä tahansa.

Maailma oli näyttänyt paljon loisteliaammalta 200-vuotta sitten. Paljon... Henkeä salpaavammalta. Ihmisillä nyt vain tunnetusti oli tapana pilata kaikki.

Ovea pidettiin auki, kunnes kumpikin naisista oli sisällä kahvilassa, jonka parhaat päivät oli nähty kai jossain vuosisadan vaihteessa. Suurin osa kalusteista oli rikki, mutta löytyi sieltä yksi ehjä pyöreä pöytä, jonka Hartwin nosti pystyyn. Naisille vedettiin tuolit pöydän ääreen, niitä oikein tarjottiin vanhojen tapojen mukaisesti, kunnes nuo saivat takamuksensa istutettua alas. Noita ei istutettu vastakkain vaan paljon rennommin melkein vierekkäin. Siihen tuskin edes kiinnitti huomiota ellei omannut yhtä analyyttisen tarkkaa mieltä kuin jokaisen tekonsa suunnitelman mukaisesti toteuttava vampyyri mies.

Saksalainen itse kävi nojaamaan tarjoilutiskiin, joka ylettyi tuota suurinpiirtein takamuksen korkeudelle. Lihaksikkaat kätensä tuo risti rintansa ylitse. ”The Hell organization.”, Hartwin lausuu nimen. Vain lausuu sen ilman kysymystä, selitystä tai mitään muutakaan täydentävää. Jäättäen seuraavan siirron vangille. Toivottavasti Catherine nautti shakin pelaamisesta, muutoin kuulusteluista voisi tulla kiduttava ilman fyysistä väkivaltaakin.

Ezzie ei keskeyttänyt ystäväänsä, kyeten näkemään miehen taas... Keskittyneen johonkin näkymättömään päämääräänsä, joka oli epäselvä kaikille muille kuin Hartwinille itselleen. Ainakin siihen saakka, kunnes se saavutettiin.

Catherine pystyi ymmärtämään täydellisesti mitä saksalaismies haki takaa. Hänelle ei jäänyt mitään arvailujen varaan. Olihan hän osannut aavistaa, että tähän tilanteeseen päädyttäisiin tavalla tai toisella. Reed River olisi ollut täydellinen houkka, jos ei olisi kuullustellut reviirilleen astelevaa tunkeutujaa.

”Asioita yhtään kaunistelematta Hell on pitkälle kehitetty ja hiottu organisaatio, kuten myös jokainen sen työntekijöistä”, Catherine aloitti selontekonsa, nauliten samalla luonnostaan verenpunaisten silmiensä katseen suoraan Hartwinin silmiin. ” Hellillä on aikaa kouluttaa agenttejaan pidemmälle kuin Heavenilla. Hell hioo agenteistaan jokaisen epätäydellisyyden rippeen pois, ennen kuin päästää heidät tosi toimiin. Ne agentit ovat täydellisiä tappokoneita, jos he käyttäisivät koko kapasiteettiaan. Chaosista ei olisi jäljellä kuin tomu maasta lakaistavaksi, jos he hyökkäisivät tänne. Heillä on paremmat aseet, parempi toimintamalli ja paremmat vampyyrit tekemään kenttätehtäviä. Heihin verrattuna Chaos on kuin talollinen esikoululaisia.

”Ikävä kyllä ja meidän onneksemme, koko organisaatio on täynnä nyhveröitä ja nyhveröiden seuraajia. Ihmisiä ei vahingoiteta, vaikka ne olisivat uhkaksi. Vampyyreihin ei tietenkään päde sama sääntö. Jos vampyyri oikuttelee, sen pää leikataan heti vadille.

”Nyt Draculan valta on horjumassa, koska hän on järkyttynyt surusta, rakkaan tyttärensä katoamisen vuoksi. Ei mene kauaakaan kun Langelot van Hell perii vallan isältään, sillä neuvosto on käynyt jo nyt kärsimättömäksi. Jos Hell ja Dracula halutaan syöstä vallasta, se on tehtävä mahdollisimman pian.

”Voisin arvioida, että Chaosilla ei ole kuin kymmenen vuotta, maksimissaan, kerätä joukkoja ja kouluttaa heistä sotilaita”, Catherine puhui koko ajan vakavalla äänellä pelkkää faktaa. Hän oli katsellut useita kymmeniä vuosia Hellin toimintaa. Hän tiesi tarkalleen mitä puhui. Oli kuitenkin naurettavaa luetella pelkkiä yksityiskohtia kuulustelijalle, kun ne olisi voinut jakaa suoraan niille koulutettaville vampyyreille. ”Tunnen Hellin käyttämät taistelutekniikat. Olen opiskellut koko ikäni Hellissä käytettäviä aseita. Osaisin tehdä niistä tarkkoja kopioita, mikä on salakuljettamista helpompaa. Olen taitava kemisti ja lapborantti. Tiedän mitä Hell tietää Chaoksesta tähän mennessä. Enkä usko, että kymmenessä vuodessa sotilaiden kouluttaminen olisi edes mahdotonta. Jos heillä riittää intoa ja tahti pidetään kireänä.

”Vaikka leikkaisitte minulta nyt pään irti, se tuskin hyödyttäisi teitä. Luultavasti Chaos olisi koiranruokaa muutamassa vuodessa, jos turvatoimenne ovat tätä luokkaa. Ensimmäisen turvallisuus yksikön jäsenen olisi pitänyt saada minut tiedottomaan tilaan, heti alueaan rajalla”.

Catherine lopetti palopuheensa.


Terenja katsoi Evaa kiinnostuneena. ”Kaya van Hell? Kuulostaako tutulta? Muista, ennen kuin vastaan mitä lupasin. Totuudesta saatte mennä. Valheesta, ennemmin tai myöhemmin te kärsitte”.

Eva ei miettinyt kauaa vastaustaan nimen kuultuaan. Nyt hän tiesi, että he eivät puhuneet samasta henkilöstä.
- Ei, en tunne ketään sen nimistä...

Hän puhui totta, hän ei ollut koskaan kuullut nimeä Kaya Van Hell, hän tiesi sen verran, että tämä oli itse Draculan, Hell Organisationin pomon tytär. Mutta hän ei ollut koskaan tavannutkaan sen nimistä tyttöä.. hän ei ollut koskaan edes nähnyt tyttöä tietäen hänen olevan Hellin suvun tytär..

Eihän hän edes tuntenut ketään Hellistä, miksi olisi? Hell organisation on Chaosin vihollinen, eikä vihollisten kanssa veljeillä.. No ainakaan vampyyrit eivät tehneet niin, mutta tuskin ihmisetkään. Hän ei myöskään voinut sietää koko Hell organisatiota, joka yritti pelastaa ihmiset itseltään.. miksi heitä muka pitäisi suojella kun he tappavat vampyyreita? Hän ei kerta kaikkiaan ymmärtänyt tätä.
Hänestä Hellin hankkeet olivat täysin turhia.

Eva katsoi kollegaa hetken, hän ei näyttänyt olevan peloissaan ja jos oli hän piilotti sen hyvin. Eva ei tiennyt antaisiko tämä paikalle ilmestynyt vampyyri heidän paeta vai aikooko hän tappaa heidät tässä ja nyt? Mutta tuskin tappamisesta olisi hyötyä, mutta jos taas heidät päästettäisiin pakoon, muut Hellin agentit saattaisivat seurata heitä.. Hän ei voinut ottaa yhteyttä päämajaankaan tilanteesta, se voisi olla kohtalokas virhe. Evan ei siis auttanut muu kuin odottaa vampyyrin reaktiota..

// Muuten vaa mut eikö Tessan olisi tässä vaiheessa jo saanut viestin Reedille? :D Onhan tämä edennyt siitä kuitenkin paljon :D Ihmettelin vain..

Mikäli Catherine todellakin tiesi mitä Hartwin haki takaa, tuo ei osoittanut sitä vastauksellaan. Tai kenties saksalainen vain ajatteli asioita niin monitasoisesti aidon renessanssimiehen tavoin, ettei paljon suoraviivaisemmalla vuosikymmenellä syntyneet eivät yksinkertaisesti käsitelleet asioita samalla tavalla.

Ainakaan Ezzie ei käsitellyt, Catherinen iästä kaksikolla nyt ei ollut tietoa. Hartwin ei kuitenkaan tunnistanut tuota aikalaisekseen ja vaikkei se suoraan tarkoittanutkaan etteikö nainen voinut olla jopa vanhempi kuin saksalainen – Se vaikutti miehen tapaan tulkita tuota.

”Mielenkiintoista. Etenkin se, miten ohitit henkilökohtaiset aspektisi The Helliin ja haluusi liittyä Chaosiin suhteen.”, tyyni ääni kommentoi annettuaan hiljaisuuden laskeutua hetkeksi naisen palopuheen jälkeen. Catherine ei tosissaan ollut sanallakaan viitannut omiin motiiveihinsa toimiensa takana. Selkeästi koskettanut syitä The Hell organisaatiosta lähtöön, puhumattakaan siitä miksi koki vallankaappauksen niin suunnattoman tärkeäksi. ”Kiihkeä puhe, mutta ympäripyöreä ja persoonasta irrotettu. Kuulosti harjoitetulta.”, Hartwin laski leukansa samalla kun kallisti päätään.

Vakoojat harjoittelivat aina mantran, jota toistivat tarinanaan uudelleen ja uudelleen kiinni jäätyään, etteivät paljastaisi mitään tärkeää. Catherine onnistui kuulostamaan valmiiksi epäluuloisen saksalaisen korvissa juuri sellaiselta. Liian harjoitetulta. Tekokiihkeältä, ilman mitään todellisia tunnesiteitä asioihin, joista puhui. Ilman tunnesiteitä ei investoiduttu. Ilman investoitumista taas... Nainen joko peitti todellisia päämääriään tai vaihtoehtoisesti oli samanlainen kuin kuulustelijansa – palveli ns. suurempia tarkoitusperiä täsmälleen niin kauan kuin ne sopivat tuon omiin.

”Ezzie, mitä mieltä sinä olet? Onko neiti vakooja, valehtelija vai kumpaakin?”, sinisten silmien katse kääntyi perässä pysymisen kanssa kamppailleeseen arabikaunottareen. Suorien ankarien kulmien kohotessa silmien yllä.

”Umm...”, Catherinen vieressä istuva fosforisilmäinen vampyyri katsahtaa vuoroin kuulusteltavaan ja sitten taas kuulustelijaan. ”Minusta hän salaa jotain, mutten nyt valehtelijaksi haukkuisi...”, Ezzie lausuu varovasti, miettien oliko hiillostavampaa istua sellaisen vampyyrin vieressä, jonka tiesi kykenevän tappamaan nuoremman silmän räpäyksessä vai olla Hartwinin jäätävän katseen alla. Kumpikin tuntui yhtä epämiellyttävältä.

Saksalainen hymähtää, antaen katseensa laskea hetkeksi lattiaan. ”Kukapa nyt ei salaisi jotakin. Kysymys onkin siitä, miksi uusi tuttavuutemme tässä tuputtaa minulle idealistista saarnaa vampyyrien maailmanpolitiikasta sen sijaan, että kertoisi mitä Chaosin osuus siinä häntä todella kiinnostaa. Kuvittelisi näinkin älykkäästi esiintyvällä ja ilmeisen lahjakkaalla naisella olevan muitakin vaihtoehtoja kuin ryhtyä yhden ilmeisesti hyvin rupusakkina pitämänsä jengin vapahtajaksi.”

Tällä välin Tessa oli saapunut Reed Riverin luo ja kertonut koko tilanteen. Reed oli raivon vallassa. Hän piti Evaa höpsönä tytön hupakkona, vaikka tämä olikin taitava. Hän käski Ziraa hälyttämään Hartwinin ja sanomaan tälle, että jos hän katsoi Catherinen sopivaksi Chaosiin, hän saisi ottaa tämän mukaan kentälle. Reed tiesi tasan tarkkaan, ettei Chaosilla ollut varaa menettää yhtään ylimääräistä henkeä. Päin vastoin.


Catherine virnisti tavalla, joka kertoi suuresta vastenmielisyydestä. Se ei tarkoittanut sitä, että hän halveksisi Hartwinia. Oli vain olemassa asioita, joista hän ei mielellään puhunut.

Samassa hän nousi seisomaan ja astahti muutaman askeleen taakse päin kädet ylhäällä. Hän rupesi avaamaan korsettinsa nyörejä ja riisumaan paitaansa. Kun hän seisoi yläosattomissa, rintaliivejä lukuunottamatta, Hartwinin edessä hän käänsi tälle selkänsä. Koko alaselkää peitti todella pahan näköinen arpikudos. Kaikki tietävät, että vampyyrien yliluonnolliset voimat paransivat haavat arpia jättämättä. Tämä arpikudos näytti kuitenkin tuorehkolta. Kaikki saattoivat vain kuvitella, mikä sai tuollaista jälkeä aikaan vampyyrissa.

”Minulla on muutama kana kynittävänä Hellin kanssa”, Catherine sanoi, pysyen edelleen selin Hartwiniin ja Ezzieen. ”Palvelin sitä yritystä vuosisadan ajan niellen kaikki omat mielipiteeni vampyyreiden asemasta nykymaailmassa ja kiitokseksi saan elinikäisen vamman, sekä menetän perheeni”.

Tämän jälkeen Catherine kääntyi takaisin kasvoikkain Hartwinin kanssa. Hänen silmänsä kiiltelivät aavistuksen. ”Toivon mukaan tämä kertoo sinulle riittävästi henkilökohtaisista syistäni. Minulle on periaatteessa aivan sama, kuka vampyyreja hallitsee, mutta kunhan se on sellainen, joka ei tapa omiaan kepeistä syistä”.


Terenja mittaili Evaa päästä varpaisiin.

”Noh”, hän virnisti lopulta, antaen mielipuolisuuden paistaa hymystään. ”Minä uskon sinua. Tällä kertaa, mutta jos saan selville jotain muuta, voit olla varma, että olet ensimmäisenä tappolistallani”.

Sitten hän kääntyi omia agenttejaan kohden. ”Me lähdemme nyt”.

Terenja oli jo laskemassa aseitaan, mutta näytti tulevan hetkessä toisiin aatoksiin: ”Muuten, jos yritätte varjostaa meitä tai tehdä jotain muuta... hm... yhtä harkitsematonta, sen jälkeen kun jätämme teidät henkiin, tapamme teidät hetkeäkään epäröimättä. Tämä Solaris-ase sisältää luoteja, jotka on täytetty kuolleen miehen verellä. Ensin halvaannutte, sitten leikkaan päänne irti, omin käsin. Joten suosittelen harkitsemaan lähtöä takaisin omaan pesäänne”.

Tämän sanottuaan Terenja lähti astelemaan pois päin Chaosin kaksikosta.


Zira saapui kahvilaan, jossa Hartwin kuulusteli Catherinea.

”Hei, Hartwin”, tämä sanoi astuessaan ovesta sisään. ”Tuli keikka. Jos katsot tuon naisen olevan meikäläisiä, niin ota hänet mukaan. Tarvitsemme kaikki kovat tappelijat”. Tämän sanoessaan Zira nyökkäsi Catherinen suuntaan, mutta varoi katsomasta tätä, huomattuaan tämän olevan puoli alasti. Hän ei saisi menettää keskittymistään tässä vaiheessa.

Eva katseli vieraan vampyyrin mielenpuolista katsetta, olisi voinut luulla, että hän hyökkäisi.. Mutta sen sijaan tämä jätti Evan ja hänen kollegansa eloon, sen olisi todella harva Hellin agentti tehnyt. He jounivat taatusti jotain.. tai ehkä Eva saattoi olla ennakkoluuloinen, mutta hän ei koskaan halunnut olla liian varomaton. Varsinkin sellaisten henkilöiden kuin Hellin agenttien suhteen.. Vai että hän olisi ensimmäisenä hänen tappolistallaan, mielenkiintoista..

Eva mietti pitäisikö mennä heidän peräänsä vaiko ottaa tilaisuus paeta. Ensimmäinen vaihtoehto huokutteli enemmän.. mutta samalla saattaisi menettää henkensä, onhan kyse Hellin agenteista ja heillä on ylivoima.. Joten se olisi kuin antaisi itsensä Draculalle kultalautasella. Hänen oli pakko ajatella sekä itseään että Chaosin parasta. Eikä hänen tässä vaiheessa kannatanut leikkiä sankaria taikka marttyyria. Joten hän päätti vetäytyä.. toistaiseksi.. hänellä olisi nimittäin kerrottava tästä mitä pikemmiten Riverille.

Hän lähetti viestin valvomolle:

''Vaara ohi, Hellin agentit ovat poistuneet. Heillä on varmasti jotain takataskussaan, en usko, että he muuten päästäisivät meidät pakenemaan, laitan perääntymiskutsun muillekin agenteille.. Palaamme tukikohtaan.. loppu..''

Hän kutsui kaikki muut kolme agenttikollegaa ja kertoi tilanteesta ja antoi perääntymiskäskyn. He kaikki neljä tapasivat eräällä katolla.. Sitten he lähtivätkin kohti Chaosin päämajaa. Eva itse oli edessä yhden kollegan kanssa ja kaksi muuta perässä.. he kaksi muuta varmistivat, ettei heitä seurattaisi..

Ezzie oli nähnyt arven Catherinen selässä jo aikaisemmin, olivan nainen siessyt ilkosillaan nuoren vampyyrin edessä ruumiintarkastusta suoritettaessa. Siltikin... Jostain syystä tummaverikkö kiinnitti siihen vasta nyt huomiota kunnolla. Annetakoon tuolle ikänsä vuoksi anteeksi, 40-vuotta oli hyvin lyhyt aika elää vampyyrinä.

Ilme kovalla tavalla komeilla kasvoilla värähtämättä Hartwin seurasi esitystä, kyeten irroittamaan itsensä tilanteesta tavalla, joka salli miehen pitää keskittymiskykynsä ja itsetuntonsakin. Jälkimmäisen nimenomaan siinä mielessä, ettei muuttunut kauneuden edessä kuolaavaksi idiootiksi, jonka housuja kiristi. Se ei missään nimessä tarkoittanut, etteikö alaston naisvartalo olisi hivellyt silmiä.

Arpea lukuun ottamatta, luonnollisestikin. Hartwin ei ollut laisinkaan niin sadistinen, kuin millaiseksi tuo oli helppo kuvitella.

Hiljaisuus olisi ollut täydellinen analyyttisen mielen työskennellessä palapelin kimpussa, johon oli juuri saatu useampi uusi mielenkiintoinen palanen sovitettavaksi, mutta jengin kakkosena toimivan Ziran saapuminen paikalle rikkoi sen. Hartwinin keskittymistä se ei kuitenkaan rikkonut, varsin mietteliään tuijottaessa arpikudosta Catherinen selässä.

"Meikäläisiä?", jäisten silmien katse siirtyi Ziraan ja melkein pehmeäksi luettava naurahdus karkaa saksalaisen huulilta, hullulla tavalla miellyttävän kuuloisesti. Hartwinilla ei tainnut ihan olla kahta persoonallisuutta, mutta monitasoinen tuo ainakin oli päänsärkyä herättävällä tavalla. Tavasta, jolla vaalea jättiläinen sulki silmänsä ja kohotti hetkeksi kasvonsa kohti kattoa saattoi päätellä miehen löytäneen Ziran sanoista jotain humoristista.

Ehkä se johtui siitä, ettei Hartwin itsekään aina tuntenut olevansa yksi 'meikäläisistä'. Se ei kuitenkaan tehnyt tuosta epäluotettavaa. Joten kaipa selkänsä tarjoilutiskistä irroittava päätti antaa Catherinelle saman mahdollisuuden. "Sovitaan sitten vaikka niin.", hampaansa paljastava vampyyri virnistää vinohkosti, kunnes vakavoituu ja nyökkää. "Lähdetään, voit spesifioida vähän millainen keikka on kyseessä matkalla. Ezzie, painu asunnolle ja odota siellä."

Komento mennä turvaan ei ilmeisesti miellyttänyt tummaveristä kaunotarta, tuon mutristaessa huuliaan niin maan perhanan tyytymättömänä. Vaan Zira oli sanonut tarvitsevansa kovia taistelijoita. Ja nuori Ezzie ei ollut sellainen. Tuo oli helvetin nopea, paljon nopeampi ja äänettömämpi kuin Hartwin ikinä. Se teki neidosta loistavan vakoojan ja tiedustelijan, muttei kovin kummoista taistelijaa.

Catherine pukeutui salamana. Hän suoristi ryhtinsä ja se ainoa häivähdys tunnepurkauksesta, joka oli hävähtänyt hänen verenpunaisissa silmissään, oli tipo tiessään. Hän oli valmis taistelemaan, mutta hänellä ei tullut pieneen mieleenkään pyytää itselleen aseita. Jos Chaosilla edes oli kunnollisia aseita, niin uusimmalle tulokkaalle niitä tuskin annettiin.

Samassa Zira sai korvanappiinsa viestin Tediltä: ”Tilanne ohi. Näillä näkymin Eva ja muut ovat turvassa. Siirtykää Reedin saliin, sillä Evalla on jotain kerrottavaa. Olkaa kuitenkin valmiita lähtemään heti, jos tilanne muuttuu”.

Zira huokaisi, sekä helpotuksesta, että harmistuksesta: ”Ted ilmoitti juuri tilanteen olevan ohi, mutta käski miedän olevan valmiita lähtöön, jos se muuttuukin yht'äkkiä”. Zira puhui tällä hetkellä pelkästään Hartwinille. ”Eva törttöili ja oli ilmeisesti päästä hengestään. Reed on raivoissaan. Ted käski muuten lähteä Reedin luo, sillä Evalla on jotain tärkeää kerrottavaa”.

Zira viittasi muut seuraamaan itseään ja lähti kävelemään kohti hallia, jossa vihainen pomo odottaa.

”Mikä tuo striptease esitys oli?” Zira kysyi muina miehinä. ”Harvemmin kuulusteltavat seisovat kuulusteltavina ilman yläosia”.

Catherine, joka seurasi joukon hännillä virnisti: ”Herra Hartwin halusi tietää motiiveistani”.

((Ai niin, jos teille sopii, niin siirrän tämän pelin nähtäväksi myös tuonne Hell vs. Heavenin omaan foorumiin, koska yllättäen tästä taisikin tulla yllättävän tärkeä osa juonta. Olisi hyvä, että se olisi sieltäkin luettavissa. Me voimme jatkaa pelaamista täällä.)

((Voidaanhan me siirtyä sinnekin pelaamaan? Etenkin kun tämä on sinun luomassa maailmassasi tämä peli
Tosin argh, en ole vieläkään lähettänyt sinulle sitä uutta hahmolomaketta! Ehkä vähän ylianalysoin hahmojani niitä luodessa... Hartwin hyvänä esimerkkinä.))

((Minulle on loppujen lopuksi aivan sama missä pelataan, mutta mukavaahan se olisi pelata Heavenin foorumilla. Mutta kunnioitan kaikkien pelaajieni mielipidettä.))

// Öö siis jatketaaks me siis täällä vai hä? :D mä en oikee pysy kärryil.. Oon katsastanu ton sivun, mut en oo vielä harkinnu liittymistä, et ois aika outoo siirtyy yhtäkkii sinne :DD mut joo..

((Minulle käy miten vaan. Ajattelin sen vaan olevan loogisempaa, kun tämä foorumi on kuitenkin aina kuollut ja Jillillä on ihan uusi oma foorumi tälle maailmalle pyhitettynä ))

((SunSet: Jatketaan vain täällä, mutta siirrän vain tämän pelin kopion tuonne omalle foorumille. Peli jatkuu täällä aivan normaalisti, mutta kopio tästä pelistä on myös Hell vs. Heavenin omalla foorumilla. Tätä tarkoitin, jos ilmaisin itseni aiemmin epäselvästi.))

// AAA :D okei selkis

((Okei, minun pitäisi tosiaan osata päättää, mutta olen kai vain liian kiltti. Nyt ryhdistäydyn ja otan pomomaisen asenteen.

No, jos se teille vain sopii, niin siirretään tämä peli sitten tuonne minun foorumilleni. Minun on helpompi seurata yhtä foorumia kahden sijasta, jos kummallakin foorumilla pelataan samaa peliä. Hyväksyn teidät molemmat näillä hahmoilla foorumille pelaajiksi. Laittakaa hahmoesittelyt Chaokselle varattuun osioon. Hannachu, sinä voit jatkaa sitten sen uuden hahmon viilaamista aivain rauhassa.

Jos tämä on tällä päätetty, niin SunSet, rekisteröidy rauhassa tuonne "oikeaan" osoitteeseen. Minä käyn saatuttamassa nopeasti keuhkoni ja siirrän sitten pika vauhtia tämän pelin suoraan tuonne foorumille. Koko tähän minun sähläykseeni tupakkataukoineen menee noin 10 minuuttia.))

((SunSet: Ehdit sitten vaihtaa mielipidettä, sillä välin kun kirjoitin romaania.))

((Selvä homma, sopii minulle oikein hyvin.

Ja kuten tuolla yllä sanoin - kuulostaa jotenkin loogisemmalta, kun tälle pelille on pyhitettynä omakin foorumi

))

Eva hieman hidasti tahtiaan miettien ''Aah, ihanaa, tulen varmasti saamaan raivarit.. minulla on vain sellainen tunne selkäpiissäni.. ajatuskin Reedin raivostaa.. uuh..''
Mutta toisaalta olihan tämä tärkeä tieto Chaosin kannalta. Mutta silti Eva sätti itseään varomattomuudestaan. Hän on valmis vastaanottamaan rangaistuksen, jos sellainen on tarpeen.. onhan hän periaatteessa ansainnut sen..
Eva huokaisi, kun alettiin lähestyä kohti päämajaa.. Hän kysyi viimeisen kerran agenttikollegoiltaan:
- Eihän kukaan seurannut meitä?
- Ketään ei ole näkynyt tähän saakka..yksi agenteista raportoi.
- Hyvä on.., Eva jatkoi

Chaosin rakennus näkyi jo.. Mutta mitä? Taas joku agentti?? Eva kääntyi taakse ja näki jonkun miehen heidän takanaan. ''Äh, arvasin tämän..''
Hän lähti toiseen suuntaan harhauttaakseen agentin, hän ei ollut yhtään taistelutuulella.. Hän onnistui kadottamaan agentin jonnekin New Yorkin pöpelikköön. ''Hah,siitäs sai..'', hymyiltiin. Mutta hymy hyytyi, kun rakennus näkyi. Hän saapui ovelle ja aukaisi oven. Sen jälkeen käveli pitkää käytävää pitkin turhautuneena. Ja lopulta saapui Reed Riverin valtaistuinsaliin. Hän näkikin kaikki muut siellä.. Hän myös huomioi Riverin vihaisen ilmeen, Eva huokaisi ja mietti ''Nyt sitä mennään...''
Hän saapui huoneeseen ja muut agentit siirtyivät syrjemmälle, kun Eva asteli Reedin valtaistuimen eteen.. kenties odottamaan rangaistustaan..

((Mihis mä nyt kirjotan? Tänne vai tonne Heavenin ja Hellin omaan?))

// Oho.Ehdin kirjoittaa jo vuoroni :D mutta joo mäpä tästä meenkin sinne sivulle

((Mäpä jatkan sinne vaan tohon threadiin, mihin Jilli on kopioinut pelin so far?))

((No, mun käskettiin päättää, niin kirjoitetaan tonne Hell vs. Heavenin omaan. Voin siirtää tän SunSetin vuoron sinne, niin päästään helpolla.))