Hell vs. Heaven: Chaos-New York: Vallan vaihto

Minun puolestani voidaan aloittaa heti. Sun Set ja Hannachu ilmoittakaa vain mielipiteenne tämän suhteen ja Paris voi liittyä peliin mukaan myöhemmin, jos sattuu heräämään asian äärelle.

Minun puolestanikin voitaisiin aloittaa heti kun Hannachukin pääsee mukaan Jos sovitaan kellonaika ja päivä niin lupaan olla koneella silloin Hannachulle voisi lähettää vaikka jotain yksäriä tai jotain jos ei enää tänää pääse paikalle.
Muuten vain nimimerkkini kirjoitetaan yhteen :D ei että häiritsisi tai mitään, tuli tässä nyt vaan mainittua :DD

Mulle sopii kyllä, meinasin itse ehdottaa ihan samaa.

Itsellä alkaa ensiviikolla taas koulu, joten todennäköisesti tulee oltua koneella vasta klo 19-> suurimpana osana arkipäivistä. Lukujärjestys muuttuu kuitenkin joka viikko, joten aikaisempiakin päiviä voi sattua kohdalle. Mutta kyllä vuoro per päivä tulee vähintään oli aikataulu mikä tapansa.

Joo-o, itselläni alkaa myös opiskelut ensiviikolla. Olen kotosalla kylläkin jo viimeistään klo: 17. Mutta minulle sopii kyllä hyvin tuolloin 19 jälkeen olla koneella.

Valmistelen ensimmäisen vuoron heti nyt aamusta ja laitan sen tänne mahdollisimman pian. Sitten herrasväki on hyvä vain ja rupeaa pelaamaan. Vuorojärjestys määräytyy ensimmäisen "kierroksen" aikana.

Peli:

Catherine älähtää tuskasta, kun hänen katkaistu jalkansa alkaa luutua takaisin yhteen ja etsii samalla sitä luonnollista asentoa. Ei jotain niin hyvää, etteikö jotain pahaakin, Catherine ajattelee. Vaikka vampyyreiden ruumis korjaa itsensä, niin se on silti hyvin kivuliasta. Ehkä jopa kivuliaampaa, kuin vamman saaminen. Juuri silloin Catherinen sijoilta mennyt olkapää muljauttaa itsensä takaisin paikoilleen ja saa Catherinen painautumaan tuskaisena lattialle.

Miksi kaikkien jengiläisten oli oltava sellaisia raakalaisia. Vähemmälläkin olisi voitu selvitä. Kaiken lisäksi Chaoksen vankityrmät olivat naurettavia. Nykypäivän jengiläiselle riitti vankityrmäksi, suuri, mutta kostea viemäriputkiston pätkä. Tuohon putken pätkään oli kyhätty kalterit molemmille puolille ja molempien kalterien takana seisoi vahdit. Luultavasti kyseiset vahdit saivat jotain sairasta mielihyvää Catherinen tuskasta. Tämä ajatus putkahtu useammin kuin kerran Catherinen päähän, kun uusi vamma alkoi parantua.

Silloin viimeinen ikävä vihlaus reisiluun tienoilta ilmoitti, että Catherinen jalka oli viimein kunnossa.


Samaan aikaan Reed River istui niinsanotulla valtaistuimellaan hylätyssä varastorakennuksessa meren rannalla. Hänelle oli juuri kerrottu, että ulkona kierrelleet jengiläiset olivat saaneet kiinni vampyyritytön. Tyttö taisteli kuulemma kuin demoni ja pysähtyi vasta sitten, kun tällä oli useampi luu poikki. Reed olikin aina pitänyt tulisista tytöistä. Elämä ei ollut mitään ilman pientä jännitystä. Tytön napannut vampyyri tiesi kertoa, että omien sanojensa mukaan tämä halusi liittyä Chaokseen. Kyseinen vanki alkoi kiinnostaa Reediä entisestään. Tyttö oli kuulemma vankitiloissa varastorakennuksen alla.

Reed käänsi katseensa yhteen turvallisuusvastaavistaan: ”Hei, Hartwin. Ota joku mukaasi ja käy hakemassa se tuorein vanki tänne. Haluan jututtaa sitä!”

Zira McCenzie, Reed Riverin oikea käsi, seurasi pomonsa puuhia syrjemmästä. Reed River oli aina antanut impulssiensa viedä, eikä koskaan estellyt niitä. Vaikka mies alkoi olemaan miehen iässä oleva vampyyri, hän toimi edelleen kuin vasta veretetty. Juuri sen vuoksi Ziralla riitti töitä jengijohtajan henkivartijana ja neuvonantajana.

Eva oli istumassa ikkunalauteella lähellä Reedin valtaistuinhuonetta tekemisen puutteen vuoksi. Hän ei voinut olla kuulematta heidän puhettaan jostain uudesta vampyyritytöstä vankilassa. Hän muisti kuulleensa kollegoiltaan kyseistä tytöstä. Tämä pian herätti kiinnostusta hänessä ja ajatteli itsekseen
''Vihdoinkin täällä tapahtuu jotain..'' Hän oli kuullut tytön olevan voimakas, hän halusi mielellään nähdä tytön omin silmin.
''Toivottavasti Reed ymmärtää olla varovainen tytön suhteen.. Ei koskaan tiedä mitä tämä voisi tehdä.. Ei, että olisin huolissani tai mitään..''

Eva astui valtaistuinhuoneeseen ja katsoi Reediin ja sanoi:
- Hei Reedy, minä voisin mennä Hartwin mukaan, jos sopii..
Hän olisi todennäköisesti aika nuori liittymään Chaosiin.. Hän oli kuullut tämänkin kolleegoiltaan.. että tyttö haluaisi liittyä heidän jengiinsä. Eva mietti, ettei Chaos kaipaisi mitään rasittavia tytönrääpäileitä..

Hän huomasi myös Ziran katselevan tätä hieman syrjemmältä. Mutta Eva ei välittänyt Ziran jäätävän näköisestä katseesta vaan seisoi valtaistuimen edessä odottaen vastausta..

Ulos puolittain rikkoutuneesta ikkunasta merelle päin katseleva mies ei tosissaan näyttänyt jengiläiseltä. Vielä vähemmän tuo taisi näyttää vamppyyriltä paksussa harmaassa villapaidassaan, jonka kyynärissä olevat paikat oli huolellisesti ommeltu uudelleen lukemattomia kertoja, siisteissä mustissa reisutaskuhousuissaan ja moitteettomasti kiillotetuissa maihareissaan. Paremminkin Chaosin alueen turvallisuusmenettelyihin erikoistietämyksellään panostava näytti keskeltä sotaharjoituksia vapaalle kiskaistulta upseerilta.

Tai vaihtoehtoisesti jonkin tyylikkäitä miesten vapaa-ajan vaatteita mainostavan firman eeppoksesta repäistyltä, ei kaikkea tainnut viedä aina militaristisesta militaristisempaan.

Ei, Hartwin Schäfer ei näyttänyt vampyyriltä. Ei ainakaan sellaiselta, jollaiseksi ihmiset nuo taruista toteen astuneet hirviöt kuvittelivat. Nimensä kuullessaan katseensa ikkunasta puhujaan kääntävä olisi voinut jopa näyttää miellyttävältä ilman tuota jokseenkin... Toisesta ajasta repäistyä, hitusen kalmalta haiskahtavaa auraa.

Panssarivaunumiehen erikoisen sinisestä teräksestä koostuvalta vaikuttavat silmät katsoivat hetken johtajaansa, saksalaisen nyökätessä ymmärryksen merkiksi. Sitten tuo katsoi mukaan tarjoutuneeseen Evaan, nyökäten tuollekin myöntymisen merkiksi.

Muita tuntemuksia ihmissilmän räpäyksessä - vampyyrien silmät olivatkin sitten toista maata- katoavan kasvoilta ei ollutkaan luettavissa, vaikka Hartwin oli tyytymätön. Aivan äärettömän tyytymätön siihen, että jengin ulkopuolinen oli saattanut vain marssia alueelle.

Vaan yritäppä istuttaa ajatusta säntillisistä sektoreittain toteutettavista vartiovuoroista vampyyreihin, jotka olivat kaukana ammattisotilaista. Toisaaltaan jengin nimi saattoi olla enne, ajatuksen istuttaessa pienen hyväntyylisuuden aihion sekunneissa halki tilan epäonnekasta vankia noutamaan suuntaavaan.

Pitkä, harteikas vampyyri saa vartiovuorossa olleen kavahtamaan. Katsomaan hetken silmiään räpytellen vaaleaa jättiläistä, yrittäen sitten rykäisemällä peittää hienoista pelkoaan. 'Natsi'. Siksi osa jengiläisistä kutsui saksalaista, muttei koskaan tuon kuullen. Eikä se tavallaan ollut edes haukkumasana, mieshän oli palvellut Kolmannen Valtakunnan riveissä.

"I assume you've had time to consider your state of mind?", rauhallinen ääni tiedustelee suorastaan kohteliaasti hurjasti kiinni ottoaan vastaan taistelleelta vangilta. Pitkä vampyyri puhui hyvin englantia, mutta mursi sitä voimakkaan germaanisesti. Mies nyökkää vartijaa avaaman portin, jonka eteen sitten seisahtui. Tukkien koko uloskäynnin pituudellaan ja melkein harteidensa leveydelläkin. Oudolla tavalla tämä vampyyri ei kuitenkaan tuntunut... Täysin uhkaavalta luodessaan kulmiensa alta katseen vankiin. "I would rather escort you to our leader instead of dragging you by the throat. But the choise is yours."


(Anteeksi englanniksi kirjoitetut puhevuorot, kirjoittaisin ne mielelläni jatkossakin englanniksi. Mutta jos se on ongelma, voin yrittää suomeakin)

(( Hannachu: Ei muuten mitään, mutta kun teillä on päävikainen admini, joka ei ole koskaan oppinut sanaakaan vieraita kieliä. En ymmärrä edes noin pientä määrää englantia. Saatan ymmärtää sanan sieltä täältä, mutta luultavasti ymmärrän koko jutun väärin. Joten, jos vain viitsit niin suomea kiitos. En ajatellut harrastuksen lomassa yrittää harrastaa kielikylpyjä, kun suomenkin kanssa on välillä ongelmia.))

// Jilli: Odotanko vuoroani vai voiko jo jatkaa?

((Np. Tuli automaattisesti tuo englanti, kun on sitä tottunut käyttämään. Tajusin vasta vuoron kirjoitettuani >_<' Mutta suomentaen. Ei nyt ihan sanasta sanaan mene, mutta jos olisin kirjoittanut suomeksi, menisi kutakuinkin:

"Uskoakseni teillä on nyt ollut hyvää aikaa miettiä tekosianne."
"Voin joko saattaa teidät sivistyneissä merkeissä tapaamaan johtajaamme tai voin raahata teidät hänen eteensä kurkusta kiinni pitäen. Valinta on teidän."

Mähän siis pelaan usein englanniksi ja puhun englantia enemmän kuin Suomea normi päivänä. Itselle siis luontevampaa käyttää kieltä hahmojen puhuessa, mutta kyllähän toi suomikin menee.

Anteeksi sekaannus, tuli tosissaan ihan automaattisesti.))

Reed River asettui istumaan mukavammin nojatuoliinsa. Joku hänen seuralaisistaan kiehnäsi hänen vieressään huomiota hakien, mutta nyt Reed työnsi naisen kylmästi sivuun. Ne leikit odottaisivat myöhempään. Nyt hän vain odotti, että Hartwin raahaisi sen nuoren tytön hänen eteensä kuultavaksi. Oli mahtavaa, kun alaiset tottelivat pienintäkin käskyä. Tällaisina hetkinä johtajana oleminen maistui hunajalta. Toisaalta, hän oli myös ansainnut paikkansa Chaos jengin johtajana. Hän oli kirjaimeillisesti tapellut tiensä huipulle, eikä sitä käynyt kenenkään kiistäminen. Edellinen johtaja oli ollut täysi nössö, joka ei ollut välittänyt tippaakaan Chaoksen perimmäisistä toimintaperiaatteista. Kyseinen nyhverö olisi voinut samantien mennä the Hell Organisationin riveihin leikkimään maailmanparantajaa.

Reed oli ollut aluksi niinsanotusti pelkkä rivimies. Hänen oma päättäväisyytensä ja taistelutahtonsa oli kurottanut hänet nykyiseen asemaansa. Tähän mennessä hän oli onnistunut myös kukistamaan kaikki muutkin, jotka olivat hänen paikkaansa havitelleet.

Nyt Chaos toimi moitteettomasti. Aseiden salakuljetus ei ollut koskaan ollut yhtä helppoa, kuin mitä se oli nykyään. Kun vielä tällähetkellä itse Dracula oli toimintakyvytön, oli vain ajan kysymys milloin Chaos kaappaisi vallan. Reed River uskoi itse viihtyvän oikein hyvin Draculan valtaistuimella Transilvaniassa.

Ja mikäs siinä, jos se vankityttö osasi asiansa ja oli valmis puolustamaan vampyyreiden oikeuksia, tälle löytyisi varmasti tekemistä Chaoksen riveissä. Kunhan nainen vain tuntisi oman paikkansa.


Catherine huokaisi helpotuksesta. Viimeinenkin haava oli umpeutunut ja viimeinenkin luu oli luutunut kiinni. Ihmisenä se tuskin olisi ollut yhtä tuskallista, mutta silti, pidempi kestoista. Onneksi hän oli vampyyri. Se tästä olisi vielä puuttunut, että hän olisi saanut maata saamiensa vammojen kanssa monta kuukautta sairaalassa. Vaihtoehtoisesti sellissä, jossa hän nytkin oli. Siinä tapauksessa Catherine olisi saanut varmasti verenmyrkytyksen ja luut olisivat luutuneet väärin, jolloin hän ei välttämättä enään koskaan olisi kävellyt.

Vampyyrin elämä oli paljon helpompaa.

Catherine nousi seisomaan sellissään. Se oli todella alkeellinen paikka. Hyvä ettei hänen jaloissaan vilissyt kasakaupalla rottia. Toisaalta, rotat olivat älykkäitä eläimiä. Ehkä ne ymmärsivät oman parhaansa päälle, eivtäkä suotta lähteneet ystävystymään vampyyreiden kanssa. Catherine oli nimittäin juonut verta inhottavimmistakin otuksista kuin rotista. Hätä ei lue lakia ja eikä nälkä ruokalistaa.

Samassa Catherine kuuli ääniä. Joku oli selvästi astelemassa hänen selliään kohden. Samassa Catherine näki kaltereiden takana juuri sen vampyyrin, joka oli syyllinen suurimpaan osaan hänen saamiinsa vammoihin. Se ei tietenkään tarkoittanut sitä, että nuori nainen alkaisi kyyristellä miehen edessä kuin maan matonen. Catherine tunsi todella hyvin oman arvonsa, vaikka kukaan muu ei sitä välttämättä tuntenutkaan. Miehen puhuessa Catherine kohensi ryhtiään, joka oli niin ylväs, että moni sotilaskin olisi sitä kadehtinut.

Catherine nyökkäsi hänelle esitettyyn kysymykseen ja astahti lähemmäs sellin ovea: ”Minua ei sitten suinkaan tarvitse taluttaa, hyvä herra. Osaan nimittäin kävellä vallan mainiosti itsekkin. Voin toki kävellä teidän keskellänne, jos se tuottaa teille mielenrahaa”. Nuoren naisen puheessa oli jotain käsittämättömän aristokraattista. Sävy sopi hyvin ryhtiin, mutta ei muuhun ulkomuotoon. Moni kaduilla asunut vampyyri ei puhunut läheskään samalla aksentilla. ”Menemmekö sitten?”

((Pyrin olemaan huomenna klo. 18 eteenpäin koneella pidempään. Jos olette silloin maisemissa, voimme yrittää kirjoittaa vuoroja nopeampaan tahtiin, jos se teille vain sopii. Tällaisella yli kaksikymmentä vuotta täyttäneellä vanhuksella kun on tiukat nukkumaanmeno ajat (varsinkin kun isäntä jäkättää vieressä )))

((^Sama homma, meikäläiselläkin ikä painaa sen verran ettei voi ihan hirvittävän pitkään valvoa. Koitan kuitenkin olla huomenna myös paikalla 18 jälkeen))

Eva katseli tyttöä sellin takaa. Hän ihmetteli Hartwinin ystävällisyyttä, yleensä hän ei ollut ystävällinen kellekkään. Eva katseli tyttöä ja mietti, ettei tyttö kovin hääppöiseltä ainakaan hänestä näyttänyt. Eva päätti olla hiljaa Hartwinin ja tytön keskustellessa. Hän ei edes viitsinyt ottaa osaan keskusteluun. Kun tyttö kysyi, että oltaisiinko lähdössä jo valtaistuinsaliin Reedin luo.
''Tyttö ei taida tietää, mikä häntä odottaa..'' ajateltiin.
- Mennään sitten, Eva sanoi päättäväisesti ja varmasti.

Saattue lähti kohti Reedin valtaistuinsalia. Matkalla Eva mietti, että hyväksyisikö Reed tällaisen tytönrääpäleen joukkoon. Hän itsekkään ei ollut päässyt sisään jengiin kovin helpolla.. Tottakai hänellä oli suosituksia, mutta silti. Mitä tyttö edes tekisi? Hän vaikuttaisi enemmän tyypiltä Helliin, toisaalta voihan hänellä olla henkilökohtaisia syitä.

Mutta nyt riittää tytön kohtalon ajatteleminen. He olivat valtaistuinsalin ovella ja Eva aukaisi oven ja tokaisi johtajalle:
- Hei Reedy, toimme vangin kuten pyysitkin.

(Juu mullekin sopii olla kello 18 aikaan paikalla )

Ärtymys oli luettavissa ainoastaan tavasta, jolla suorat kulmat painuivat jäänsinisten silmien ylle kookkaan vampyyrin seuraillessa Chaosin tuoreinta vankia katseellaan. Nainen vaikutti parantuneen, eikä saadut vammat olleet karsineet tuon kielestä terävyyttä. Hämärässä ryhti suorassa pelkällä olemuksellaan kaltereihin avautuneen oviaukon tukkiva kuulostelee naisen vastausta, tuo lievän ärsyyntynyt ilme symmetrisillä kasvoillaan. Antaen pienen hiljaisuuden laskeutua vangin sanojen jälkeen.

Hiljaisuus olisi kai kestänyt pidempäänkin ellei seuraan Chaosin niin sanotusta hallintosalista lyöttäytynyt olisi avannut suutaan. Ehkä ihan hyväkin, analyyttisen mielen jäätävien silmien takana keskityttyä turhan tiiviisti etsimään motiiveja vangin sanojen ja tekojen takana. Hartwinilta harvoin meni mitään ohi, eikä vankikaan varsinaisesti vaikuttanut... Monimutkaiselta. Siltikin...

Ehkä kyse oli tavasta, jolla nainen oli taistellut. Pakottanut vaalean jättiläisen osallistumaan tungeksijan taltuttamiseen. Ihmiselämässään saamasta koulutuksestaan huolimatta ja Evan mielikuvista Hartwinista epämiellyttävänä miehenä riippumatta, Hartwin ei mielellään satuttanut toista vampyyriä syyttä suotta. Toki Chaosin alueelle tunkeutuminen oli jo syy itsessään, mutta normaalisti rivijengiläiset olisivat hyvin voineet hoitaa homman kotiin.

Ovensuun tukkiva mies oli hyvä looginen taistelija, joka ei mässäillyt turhaan venyttämällä vastustajiensa kipua ja tuskaa. Mies lamautti ja tappoi nopeasti, mahdollisimman tehokkaasti ja järkevästi. Paitsi saalistaessaan nälkäisenä, Hartwin tuskin koskaan jätti 'verenluovuttajiaan' henkiin. Parhaimmillaan kylmähermoinen oli kuitenkin luodessaan taktiikkoja ja suunnitelmia, analysoidessaan vastustajiaan virittääkseen mahdollisimman tuhovoimaisen ansan. Tai yksinkertaisesti pitävän, ei aina tarvinnut tuhota.

Vielä hetken Evan lähtökehoituksen jälkeenkin saksalainen seisoo aloillaan tukkien vangin kulkureihin, kunnes kulmien kaari tasoittuu ja mies hymähtää. Pienesti ja kuivasti, mutta silmin nähden hyväksyvästi. ”Neiti on hyvä ja kävelee siis ihan itse. Ottakaa kuitenkin huomioon, että jos edes kuvittelen teidän yrittävän paeta, revin päänne irti.”, kookas vampyyri ilmoittaa kohteliaasti, astuen sivuun oven suusta, kuin vanhan ajan herrasmies antamaan tietä kauniimman sukupuolen edustajalle.

Mukaan vanginvartiaksi otettu neitonen ehti ensimmäisenä Chaosin johtajan luokse, riemukkaasti kuin pieni lapsi kehuja kerjäten, ilmoittamaan tuoneensa vangin kuten oli pyydetty. ”Rauhoitu... Tai pidä huolta etteivät juottoautomaattisi ole nauttineet kofeiinipitoisia juomia ennen kuin ruokailet heistä.”, Hartwin murahtaa, tyytymättömänä Evan hyppiessä miehen silmille. Jotkut tavat kuolivat hitaasti ja yksi niistä oli armeijan mieheen istuttama hierargian taju. Eikä naispuolinen chaosilainen ollut ainakaan kookkaan vampyyrin itsensä mielestä tuon yläpuolella. ”Minun silmilleni ei tarvitse kahdesti hypätä...”, matala murahdus kumpusi syvältä pitkän vampyyrin rintakehästä.

Kyse ei edes ollut siitä, etteikö Hartwin olisi pitänyt Evasta. Normaalisti nainen toimi fiksusti. Tuo nyt vain onnistui silittämään veistoksellista sotakonetta vastakarvaan.

Mitä valtaistuimellaan istuvaan Reed Riveriin tuli... Chaosin johtaja oli löytänyt saksalaisessa toki kuuliaan upseerin, joka totteli käskyjä täsmälleen niin kauan kuin tunsi niiden palvelevan jengin yhteistä etua. Tai niin kauan kuin Hartwin koki jengin yhteisen edun palvelevan miehen omaa elämäntapaa. Kavaltaa ei kuitenkaan kannattanut, sillä tavoin entisen elämän panssasivaunukomentajasta sai verisen vihollisen. Onneksi vastoin kaikkea edellä koettua, saksalaisen pinna oli periaatteessa melkoisen pitkä.

Sitäpaitsi, Hartwin osasi kyllä olla mukava. Tuo ei vain... Oikein tainnut istua jengin sosiaalisiin kuvioihin. Paitsi silloin, kun joku sai tuon todella rentoutumaan. Yksi sellainen tekijä oli vankia koskevien huhujen paikalle siivittämä eksoottinen ilmestys, joka ehti paikalle parahiksi todistamaan miten Hartwin sätti Evaa.

”Hart... Älä viitsi äristä. Eva vain halusi olla avulias.”, kehräävän pehmeä kuiskaava ääni kuului kissamaisesti liikahtelevalle Ezzielle, joka kietaisee kätensä kookkaan vampyyrin käsivarren ympärille. Päätyen silittelemään toisella kädellään – joskin armottomasti kurotellen – Hartwinin lyhyeksi ajeltua takaraivoa. ”Kun meillä on vieraita ja kaikkea.”, naisvampyyri jatkaa Isoveljekseen ristimän tyynnyttelyä.

”Lopeta tuo hipelöiminen.”, Hartwin ärähtää paljastaen hampaansa ja kiskaisee käsivartensa pikku ystävänsä otteesta. Virnistäen kuitenkin lopuksi koko hammaskalustonsa komeudella vähän vinottain.

”Kuka sinun aamukahviisi on mennyt kusaisemaan...?”, Ezzie sihahtaa takaisin, tumman kurvikkaan kaunottaren paljastaessa sähäkästi hampaansa takaisin itseään yli puolet isommalle vampyyrille. Iästä nyt sitten puhumattakaan, kuka tahansa pystyi huomaamaan naisen olevan lähestulkoon lapsen kengissä vampyyriksi. Ainakin vieressään seisovaan suurikokoiseen petoon verrattuna.

Reedin suunnitelmia vangin varalle oli siis kerääntynyt todistamaan jo joukkioksi kutsuttava määrä Chaosin vampyyrejä.

Catherine hymyili hurmaavasti Hartwinille ja asteli tämän edellä sellistä ulos. Catherinea rupesi kiinnostamaan suunnattomasti tuo sotilaallinen ilmestys. Miehen olemus ja tavat olivat kuin suoraan Hitlerin ajoilta. Ei siinä, että Catherine olisi elänyt niin pitkään, mutta hänen koulutuksensa oli suonut paljon anteeksi hänen iälliselle tietämykselleen.

Catherine käveli selkä suorassa aivan Hartwinin edessä. Miehen kommentti paon yrittämisestä oli naurettava. Tuskin Catherine olisi edes yrittänyt päästä tällaiseen läävään, jos hän olisi aikonut heti tilaisuuden tullen paeta. Kaiken lisäksi, vankityrmä olisi tuskin pidätellyt häntä kauaa. Kyseinen tyrmä oli ainakin näyttänyt turhan hätäiseltä työltä. Se näytti juuri siltä, kuin Chaosin jengiläiset olisivat vain hätäisesti kyhänneet jonkinmoisen väliaikaisen sijoituspaikan vangeille. Catherinen oli kuitenkin turha syyttää jengiläisiä. He kuitenkin elivät aivan liian alkeellisissa oloissa, saadakseen aikaan mitään kunnollista.


Kun Eva ilmoitti vangin saapumisesta Zira ei kyennyt enään näkemään mitään tai ketään muuta kuin kyseisen vangin. Nainen salpasi häneltä hengen – sillä ei tosin ollut rahtuakaan väliä, kun vampyyri ei edes hengittänyt. Zira ei ollut koskaan nähnyt yhtä viehättävää olentoa. Jossain määrin nainen toi Ziralle mieleen enkelin. Mies ei ollut koskaan kuvitellut enkeleitä valkokaapuisiksi blondeiksi. Hänestä enkeleissä oli ehdottomasti, jotain ylimaallista, syntistä kauneutta. Tuskin kukaan olisi muuten niiden käskyjä totellut. Kauneus oli Zirasta täydellinen kiristysvälinen.

Vampyyri kuitenkin pyrki pitämään naamansa peruslukemilla ja katseli mieluummin pois päin naisesta, kuin suoraan naiseen. Tuo nainen tulisi taatusti koitumaan jonain päivänä Ziran kohtaloksi.


Reed River katseli tuoreinta vankiaan syvän mielenkiinnon vallassa. Hän kiitti Evaa ja Hartwinia asiaankuuluvalla tavalla. Kunnioitus ja kiitos pitivät johtajan arvoisessaan asemassa. Se oli jopa tehokkaampaa, kuin kiduttamalla ansaittu kuri.

”Mikä sinun nimesi olikaan tyttö?” Reed River osoitti sanansa vangilleen.

”Catherine”.

”Kaunis nimi kauniilla naisella”, Reed River hymyili. ”No, Catherine”. Reed onnistui aivan huomaamattaan kylvämään lausumaansa nimeen hippusen ivaa. ”Mikä sinut tuo tänne Chaoksen tukikohtaan?” Reed kysyi tätä, vaikka tiesi vastauksen ennestään. Olihan hänellä korvat päässä, eivätkä jengiläiset ole kovin hiljaista porukkaa.

Catherine virnisti tavalla, joka ei sopinut laisinkaan hänen aristokraattiseen ulkomuotoonsa: ”Haluan liittyä Chaosiin. Haluan taistella teidän rinnallanne siihen pisteeseen asti, että vampyyrit tavoittavat ansaitsemansa aseman tämän maailman hallitsijarotuna”.


((SunSet: Jos sinua kiinnostaa lukea enemmän Hell vs. Heavenin maailmasta, niin vieraile tuolla pelin kotisivuilla (hellvsheaven.arkku.net). Minähän tietysti pelin kirjoittajana käytän koko maailmaa törkeästi hyväksi ja täällä on vain oleellisemmat tiedot koko maailmasta. Käy ihmeessä lukemassa, jos sinulta löytyy aikaa. Tietysti pärjäät vallan mainiosti pelkästään noiden tietojen avulla, mitä olen tänne lisännyt.))

((Eikös kaikkien pitänyt olla 18 aikaan paikalla? :/ ))

((Piti. Mutta sitä ei voi aina vaatia. Toivotaan parasta. ))

((Vaikka asiasta sovitaan etukäteen, niin silti voi tulla yllättäviä esteitä.))

((Totta kai. Se on vain aavistuksen "muiden ajan tuhlaamista". Toivotaan kuitenkin, ettei mitään ikävää ole sattunut.))

((Joo, sitä minäkin toivon. Saanpa ainakin syyn kirjoittaa lisää materiaalia koko tähän Hell vs. Heaven projektiin. Nyt teen van Hellin sukupuuta ja se on kutakuinkin mahdoton tehtävä.))

((Mä värkkäilen sitä uutta hahmolomaketta, tuonne sinun oman foorumin hakemukseen. Kunhan nyt ensin keksikin pyrinkö Heaven vai Hell hahmolla. En nyt viitsi kolmatta Chaosilaista tehdä tähän väliin.))

// Huu. Tännehän on tullut paljon tekstiä sitten viime käynnin.

Silmäilin kaiken summittaisesti läpi ja vetäydyn miettimään, liitynkö aikomusteni mukaisesti tähän vai miten. Asia ei ole ihan niin yksinkertainen kuin voisi kuvitella, sillä mikäli oikein ymmärsin, tämä vaatii ehkä jopa liikaa aktiivisuutta minun aikatauluuni nähden. Minulla on kuitenkin lukion ja muun vapaa-ajan vieton ohella oma roolipeli pyöritettävänäni, enkä tiedä, onnistuvatko päivittäiset kirjoitusajat minulta tämän parissa. En kuitenkaan halua hidastaa muiden tahtia, koska tiedän kokemuksesta, miten ikävää sellainen on, minkä tähden en uskalla liittyä, jos en voi luvata samanlaista sitoutumista.

Hankalaa. Mutta hienoa joka tapauksessa, ettette jääneet ainakaan minua odottelemaan. Jos liityn, pääsen kyllä ajan tasalle helposti, sillä pidän tätä silmällä. Jos en, niin enpähän ainakaan ole esteenä teille. //

((Paris: Totta kai mietit rauhassa. Mutta tervetuloa, jos päätät liittyä tähän peliin.))

((En mä tiedä mahtaako päivittäiset kirjoitusajat onnistua 100% keneltäkään, mutta onhan ne kivoja aina kun onnistuu. Muutoin pointti taisikin olla, että jos yhden vuoron päivässä vähintään? ))