Hell vs. Heaven: Chaos-New York: Vallan vaihto

((Onhan tää vaikeaa, mutta mahtavaahan se olisi, jos tää toimisi. Tottakai ymmärrän kaikkia, jos ei onnistu. Varsinkin, kun olet itsekkin aivan mahdottoman impulsiivinen ihminen. Mutta olen tyytyväinen, jos tämän pelin saisi etenemään edes sen yhden vuoron verran päivässä.))

// Hienoa hienoa. Vaan niin. Pitää katsoa. Nyt lomalla minulla oli niin paljon tekemistä, että netissä käytetty aika tuli kulutettua puhtaasti oman foorumini puolella. Se on kuitenkin aina etusijalla, kuten saatatte ymmärtää. Ainakin toivon, että ymmärrätte.

Mutta olen joka tapauksessa kiinnostunut kokeilemaan kirjoittamista tämänkin parissa, mutta haluan ensin varmistaa, etten tuota pettymystä. Annan nyt ensin aikatauluni normalisoitua niin, että käsitykseni päivästä vastaisi edes valoisaa aikaa. Viimeistään koulun startattua näkee, millainen aikataulu minulla tulee olemaan tämän vuoden alkupuolella. //

((Ymmärrän totta kai! Itselläni on oma foorumi niin nuori, että se ei vielä työllistä niin paljon, mutta jos se alkaa pyörimään kunnolla, niin olen itsekkin varmasti kiireinen sen myötä.))

// Hyvä! Toivottavasti saat homman joka tapauksessa pyörimään, vaikken itse olisikaan mukana pyörittämässä. Onhan se aikaa vievää puuhaa sitten, kun löytää tarpeeksi sitoutuneita ihmisiä. Toden totta, mutta onhan se kivaa ja palkitsevaa.

Sain luettua nyt kaiken viimeistä sanaa myöten, joten ainakin olen nyt virallisesti ajan tasalla. Saatan pyöriä silloin tällöin myös tämän foorumin chatissa, että sitä kautta minuun saattaa saada yhteyden tähän ketjuun kirjoittamisen ja yksityisviestin lisäksi. Ei tässä muuta. //

(Anteeksi kamalasti kaikille, meillä oli eilen nettikatkos ja vasta äskettäin sain sen takaisi sen takia en siis päässyt, tuli niin yllättävä este ...)

Evan tuotua vangin ja vastaanotettuaan kiitoksen Reediltä, Eva riensikin ulos huoneesta. Häntä puistatti Hartwinin sanat, mutta hän ohitti sen olankohautuksella.Hänen oli pakko päästä tekemään jotain.
- Käyn ulkona, tuo huikkasi pomolle.
Niimpä hän lähtikin ulos, mutta ei kovinkaan kauas päämajasta, jos häntä vaikka tarvittaisiin yhtäkkiä. Toisaalta onhan Evalla korvakorussa salainen radiopuhelin, että häneen voisi ottaa komentokeskuksesta yhteyttä, jos hänen läsnäolonsa olisi tarpeen..

Ulkona vallitsi hirveä helleaalto niinkuin yleensä. Eva laittoi luotettavat aurinkolasit päähänsä ja suuntasi kohti lähellä sijaitsevaa hautasmaata.. Hänellä nimittäin oli jano..
''Eikai ketään haittaa jos käyn hieman aterioimassa'' ajateltiin.
Eva tuli hautasmaan porteille ja katseli autiota hautasmaata. Siellä oli kolkkoa ja synkkää täynnä harmaita hautakiviä, joihin oli raapustettu ties mitä kirjoituksia. Siellä ei ollut paljon ihmisiä lukuunottamatta yhtä haudankaivajaa. Hän oli noin kolmikymppinen mies. Hän kelpaisi mainiosti.
- Hei voinko jotenkin auttaa? kysyi haudankaivaja ystävällisesti.
- Voi kyllä, mistä löytäisin kastelukannun, pitäisi kastella äitini haudan kukat, vastasin vakuuttavasti ilman mitään epäröintiä.
- Hyvä on, seuratkaa minua hyvä neiti.

He lähtivät kävelemään pitkin karua hautausmaata. Eva ajatteli, että ihmisiä on helppo huijata tuplasti helpommin kuin esimerkiksi vampyyria. Hän katseli hautausmaata ja katseli joidenkin vuosilukuja, joissakin oli kuolleita, jotka eivät olleet kuolleet kovinkaan kauan sitten.. ehkä vuosi tai pari. Joko onnettomuuksissa tai vampyyrien tappamana, kuka tietää.. Saavuimme jonkin sortin puutarhavajaan ja haudankaivaja alkoi kaivaa kastelukannua. Ja sitten hän kysyi:
- Onko teidän äitinne kuolemasta kauankin?
- Ei kovin kauan.. Eva sepitti ja siirtyi lähemmäksi haudankaivajaa ja nappasi avaimet tämän taskusta.
- Tiedättekö mihin äitinne kuoli? uteli haudankaivaja.
Eva tarttui haudankaivajan niskaan ja sanoi:
- Miksi se sinua kiinnostaa? otti aurinkolasit silmiltään ja katsoi haudankaivajaa silmiin hieman vietteliäästi.
- E-ei m-m-muuten v-vain, änkytti haudankaivaja.
- No... pidettiin pitkä tauko ja tokaistiin:
- Samalla tavalla kuin sinä! ja Eva puraisi häntä kaulasta, mies parahti ja yritti vastustella vähän aikaa, mutta lopetti pian, kun kuihtui.. veri maistui raittiilta, ei ollut ainakaan polttanut tai juonut alkoholia. Eikä myöskään sotkeutunut huumeisiin.. mutta eihän hän tekisi tätä työtä jos olisi.

Kun hän oli lopettanut aterioinnin hän kätki ruumiin jonkilaiseen isoon välinearkkuun ja lukitsi sen avaimella. Avaimet hän otti mukaan ja sulki vajan ja piilotti avaimet portaiden alle, ettei kukaan löytäisi sitä ja jos löytäisi ruumis olisi jo mätääntynyt. Eva pyyhki huulensa vajasta löytämäänsä liinaan ja heitti sen roskikatoksen roskikseen.

''Olipa maittava ateria'' Eva mietti ja suuntasi pois hautausmaalta.
Nyt hän menisi kiertelemään kaupunkia, jos löytyisi jotain kiintoisaa. Nyt Eva laittoi aurinkolasit takaisin päähän ja lähti määrätietoisesti kävelylle kaupunkiin.

//Toivottavasti tämä roolaus korvaa eilisen puutoksen

((Sattuuhan noita. Meikäläinen on vaan pelannut niin kauan, että on tullut hirvittävä määrä sellaisia ihmisiä vastaan, jotka aloittaa pelin - kirjoittaa pari vuoroa - ja sitten kyllästyy. Plus tämä temperamentti päälle, niin aina odottaa pahinta.))


'Tapaus Vankia' seuraamaan saapunut Ezzie hypähtää kissamaisen kevyesti istumaan varastohallin seinustalle unohtuneen – tai vaihtoehtoisesti tarkoituksella jätetyn – suuren puisen laatikon päälle. Vasemman jalkansa eksoottisilla piirteillään erottuva nostaa laatikon reunalle koukkuun tuettuna, voidakseen kietoa käsivartensa sen ympärille ja nojata leuan polvea vasten.

Fosforinvihreinä hämärässä kiiluvat silmät seurasivat hetken Evan pakenemista paikalta, Ezzien napatessa toisen kenkänsä jalastaan viskatakseen sillä Hartwinia päähän. "Happy?", sihahdettiin saatesanat conversejäljitelmän ja korkokengän risteytykselle.

"Not my problem.", kengän ilmasta nappaava vaalea jättiläinen vastaa tyynesti, heittäen popon takaisin omistajalleen.

Jengin alueella oli mitä ilmeisimminkin tapahtunut tämän hetkisestä maailmantilanteesta huolimatta liian vähän, ainakin Ezzien kaltaisten loputonta energiaa pursuavien nuorien vampyyrien mielestä. Kun tämä vanki ja Reed Riverin kiinnostus tuota kohtaan oli kuin suuremmankin hittielokuvan ensi-ilta. Tai siltä se ainakin vaikutti tummakutrisen saavuttua ihan varta vasten paikalle seuraamaan tapahtumaa.

Suoraan sanottuna Ezzie oli halunnut nähdä vampyyrinaisen, joka oli pakottanut Hartwininkin puolustamaan aluetta. Sillä seuraavaksi paikalle olisi varmaan tarvittu Zira, jos nainen olisi onnistunut selättämään Hart... Ezzie sulkee mantelinmuotoiset vihreät silmänsä, ravistaen päätään hitusen häätääkseen mielikuvan mielestään.

Olihan vieras kaunis, ainakin mitä hallintosalin miespuolisten reaktioista saattoi aistia. Miehet... Nuo aina luulivat onnistuvansa kuolaamaan hienovaraisesti tai täysin huomaamattomasti. Vaan katseet pettivät, nuo eivät tainneet ottaa huomioon sitä tosiseikkaa etteivät naiset suinkaan tuijottaneet feminiiniä ilmestystä samalla tavalla kuin he. Ehei. Naiset katselivat miten miehet tuota katselivat.

Uusi kiiltävä lelu, jota kukaan ei ollut vielä päässyt omistamaan. Ajatus pakottaa Ezzien huokaisemaan hitusen ääneen. Paljon uudempi kuin hän, jota kukaan ei ollut edes kunnolla vikitellyt. Joskin syys siihen saattoi myös olla kädet leveän rintansa ylitse ristivässä Hartwinissa.

Ei sillä, että Ezzie kuvitteli heidän välilleen romanssia, mutta se ei tarkoittanut etteivätkö muut voineet kuvitella. Hartwin oli komea ja äärettömän herrasmiesmäinen silloin kun tuon lähelle pääsi, mutta aivan liian vakavamielinen nuoren naisen makuun. Vaikka tuo halusikin kuvitella, ettei ollut ihan vielä päässyt kuorimaan kaikkia suojamuureja tuon ympäriltä.

Mitä mieheen itseensä tuli, tuo yritti päättää jäädäkö seuraamaan näytelmää vai vetäytäkkö paikalta. Kun paikalla oli Reed River ja Zira ei Hartwin tuntenut itseään välttämättömäksi noin turvallisuuden kannalta. Sivumpaan seisomaan jäänyt vaalea jättiläinen oli ehkä kookkaampi kuin edellämainitut fyysisesti, muttei se tehnyt tuosta suoraviivaisesti vahvempaa. Jos he olisivat olleet ihmisiä, todennäköisesti. Vampyyrit eivät kuitenkaan toimineet saman logiikan mukaisesti.

Itselleenkin määrittelemättömästä 'tunteesta selkäpiissä' vampyyri päätti kuitenkin jäädä. Seisomaan taustalle suoraryhtisenä patsaana, jonka analyyttinen mieli yritti kietoutua tähän johtaneiden tapahtumien ympärille. Hartwin todella näytti patsaalta, seistessään paikallaan ja koska vampyyrit eivät edes hengittäneet... Nyt todella tarkoitettiin kirjaimellista liikkumattomuutta. Ainoastaan miehen aivot juoksuttivat ajatuksia eteenpäin.

Reed River katseli edelleen kiinnostuneena Catherinea. ”Kuinka vanha olet?” tämä kysyi. Ihmiset olisivat saattaneet paheksua Reediä, kun hän esitti naiselle noin henkilökohtaisen kysymyksen, noin suoraan. Vampyyreiden maailmassa tieto saattoi olla lähestulkoon elintärkeää.

Catherine virnisti jälleen: ”Kyllin vanha kävelläkseni auringossa ilman, että se häiritsee. En ole mikään edellisenä iltana veretetty vampyyri. Vai oletko lainkaan kuunnellut alaisiasi? Käsittääkseni pistin matalaksi kolme turvallisuusyksikkösi vampyyria. Ainoastaan tuo sinun komea saksalaisesi sai minussa aikaan sellaista vahinkoa, etten pysynyt jatkamaan”.

Teollisuushallissa kohahti. Kukaan ei, koskaan suostuisi puhumaan Reed Riverille tavalla, jolla Catherine nyt puhui. Vihjailut Reed Riverin tavasta johtaa olivat totaallisen kiellettyjä Chaosin keskuudessa. Reed piti itseään kuitenkin Chaosin parhaana johtajana tähän mennessä.

Yllättävää kyllä Reed Riverin kasvoille nousi selvä virnistys. ”Kyllä minä kuuntelen. Ilman alaisia ei ole johtajaa. Mitä muuta sinä osaat?”

”Olen taitava kemisti ja laborantti”, Catherine vastasi.

”Vai niin, entä mistä sinä olet oppinut nämä taidot?”

”The Hell organisationissa”.

Uusi kohahdus vavisutteli hallia. Virnistys Reed Riverin kasvoilta katosi hetkessä. Hän tarkkaili naista nyt aivan uudella varauksella. ”Oletko vakooja?”

”En”, Catherine vastasi. Häntä ei tuntunut kiinnostavan lainkaan, että vampyyrit katselivat tapahtumia hänen ympärillään, kuin mielenkiintoista näytelmää. ”Minut karkoitettiin, koska omat arvoni ja pyrkimykseni eivät sopineet Hellin muottiin. Jos joku Hellin agentti sattuisi törmäämään minuun, hänellä olisi täysi oikeus katkaista pääni”.

Reed River ei näyttänyt vakuuttuvan Catherinen tunnustuksesta: ”Entä miksi minä uskoisin sinua?”

”Koska minulla ei ole mitään syytä salailla asiaa”, Catherine vastasi. ”Jos olisin kaksoisagentti, luultavasti salaisin todellisen henkilöllisyyteni viimeiseen asti, enkä kuuluttaisi sitä kaikkien kuullen tässä. Jos tahdot, joku alaisistasi voi tehdä minulle ruumiintarkastuksen. Minusta ei löydy mitään ylimääräistä”.

Reed River nyökkäsi mietteliäänä: ”Sitten et varmaan pistä pahaksesi, jos määrään siihen tehtävään Ezzien. Luulen, että suurin osa muista alaisistani haluaisi mielellään nähdä sinut alasti ja käyttää sinua hyväksesi... Jos puhut totta, uskoisin, että sinusta on varmasti hyötyä Chaokselle”.

”Niin minäkin uskon”, Catherine sanoi ja hymyili leveästi.

”Ezzie!” Reed River karjaisi käskevästi. ”Vie tämä nainen jonnekkin syrjään ja tarkasta hänet! Harwin ja Zira! Tulkaa tänne! Te muut, painukaa helvettiin! Voitte palata myöhemmin, jos tämä tuo teille sellaista sairasta mielihyvää, jota pitää katsella kieli pitkällä!”

Reed River oli jälleen puhunut, eikä ollut jättänyt mitään epäselväksi.

Tosiaan...

SunSet: Älä huoli. Tietotekniikka on ihmeellistä, joten sille ei mahda mitään, että se välillä tökkää. Mukavaa kuitenkin, että poissaolosi ei johtunut mielenkiinnon puutteesta.

Eva kierteli pitkin kaupunkia, joka pursui ihmisiä. Kukaan heistä ei näyttänyt tunnistavan Evaa vampyyriksi. Osasihan Eva sulautua joukkoon niinkuin agenttikoulussa oli opetettu. ''Ole aina varuillasi, vihollisia voi lymytä missä vain'' tämän opin neiti oli sisäistänyt varsin tarkasti niinkuin muutkin opit. Hän katseli ihmisiä ja varsinkin ihmislapsia, jotka olivat aina vinkumassa jotakin..
''Typerät ihmisolennot, miksi he eivät koskaan ole tyytyväisiä siihen mitä heillä on?'' Eva ajatteli itsekseen.

Koska kävelytiellä oli tylsää hän suuntasi syrjäiselle kadulle ja käytti hyväkseen paloportaita ja kiipesi jonkun kerrostalon katolle ja asettui sinne vakoilemaan. Missään ei tällä hetkellä näkynyt Hellin agentteja,. Eva ajatteli ovatko he pitämässä lomaa tai jotain. Hän hyppeli katolta toiselle. Mutta yhtäkkiä hän näki kuin näkikin yhden Hellin agenteista.

Hän pysähtyi vampyyrin lähellä olevan kerrostalon katolle. Hän jäi seuraamaan kyseistä vampyyria, joka näytti olevan miespuolinen.
''Näyttää aloittelijalta, kun ei osaa piilottaa itseään tarpeeksi hyvin, kuka tahansa voisi nähdä hänen lähestyvän..''
Hänellä oli joku päämäärä, koska hän katseli määrätietoisesti ympärilleen ja jatkoi sitten matkaa..
''Pidetään vähän hauskaa..'' ajateltiin viekas ilme kasvoilla.
Hän lähti varjostamaan agenttia, hän ei kuitenkaan hyökkäisi ellei tämä olisi matkalla Chaosin päämajaan. Hän tosiaan halusi tietää, mitä hän aikoi..

Hetken varjostettuuan agenttia hän kuuli tämän puhuvan radiopuhelimessa jonkun kanssa, todennäköisesti jonkun Hellin komentokeskuksen henkilön kanssa.
- Ei kukaan ei seuraa minua...
''Niinhän sinä luulet nulikka'' ajateltiin virnuen.
- Kyllä, yritän löytää Chaosin päämajan.., mutta en ole löytänyt vielä..
Hän oli siis etsimässä päämajaa, tämä saattoi olla paha asia. Toisaalta kun hän on noin huono piilottamaan itsensä turvallisuusyksikkö paikantaisi hänet helposti. Ja häneltä menisi varmaan kauan ennekuin löytäisi heidän majapaikkansa. Hän kuitenkin päätti varoittaa komentokeskusta varmuuden vuoksi ja hän lähetti viestin korvakorunsa avulla:

'' Havaitsin Hellin agentin, olen jo varjostanut häntä vähän aikaa ja hänen päämääränsä on löytää päämajamme, hän vaikuttaa aloittelijalta kun häntä voi varjostaa niin helposti.. Pitäisikö minun elimoida hänet vai jatkaa varjostamista?.. ei muuta.. loppu.''

Viestin lähetettyään hän katseli kyseisen agenttipojan perään, hän näytti odottavan jotakin... Mutta mitä?

// Eikai teitä häiritse se, että keksin noita tyyppejä :D Päätin pistää actionia tähän pelii

Täysin vaurioitta ei Hartwinkaan kamppailusta Catherineksi esittäytynyttä vastaan ollut selvinnyt, naisvampyyrin ehdittyä murtaa saksalaisen nenän ennen kuin mies oli saanut tuon taltutettua. Siitä ei toki enää ollut merkkiäkään aloillaan seisovan kasvoilla, verisen takkinsakin tuo oli jättänyt johonkin. Vangin sanat kolmen Chaosin vampyyrin voittamisesta saivat miehen hieraisemaan etusormensa selällä mietteliäänä nenänpäätään.

Suurikokoinen ex-sotilas osasi kyllä ottaa iskuja vastaan, se oli yksi vampyyrin valttikorteista taistellessa. Koko teki hitusen hitaammaksi, vaikka Hartwin ei ollutkaan kehonrakentajan kömpelöllä tavalla lihaksikas. Mutta perfektionistina tuo oli päätellyt, että jos et voinut olla nopein... Ole sitten kestävin ja kovin mahdollinen.

Ei se kuitenkaan tarkoittanut, että mies mielellään toimi kenenkään nyrkkeilysäkkinä. Toisinaan tuo kuitenkin suostui harjoitsuvastukseksi, kun joku halusi tosissaan oppia tappelemaan. Chaosilla ei ollut samanlaisia kalliita tiloja ja laitteita kamppailutaitojen kasvattamiseen kuin The Hellillä. Noilla oli Hartwin, jota sai hakata melko kauan ennen kuin mies hermostui. Tavallaan saksalainen kai treenasi omaa sietokykyään samalla.

Saattoi kuulostaa jokseenkin masokistiselta, mutta Reed Riverin ja vangista hyvää vauhtia tulokkaaksi muuttuvan keskustelua kuunteleva mies oli vain ja ainoastaan käytännöllinen perfektionisti viimeiseen hengenvet... No, siihen saakka kunnes joku onnistuisi irroittamaan pään vampyyrin loppu kehosta.

Catherinen sanat saivat Hartwinin kulmat painumaan ja sen määrittelemättömän tunteen selkäpiissä voimistumaan. Mies ei tiennyt laisinkaan oliko kyseessä positiivinen vai negatiivinen tuntemus. Taktikkona ja strategina ihmiselämässään loistanut ei varmaankaan pystynyt katsomaan mitään eteensä asettua etsimättä logiikkoja, joilla hetki niputtui kokonaisuuteen. Jengissä oli niitäkin vähäjärkisiä, jotka kuvittelivat 'natsin' pystyvän ennustamaan tulevaisuuteen. Näkemään mitä tulisi tapahtumaan ennen kuin se tapahtui.

Paskat. Hartwin ei tosissaan saanut mitään enneunia tai flasheja tulevasta. Vampyyriksi muuttuminen oli korkeintaan terävöittänyt kykyä lukea ympärillä olevia. Niin ihmisiä, vampyyreitä ja tilanteita. Nopeuttanut kykyä ennakoida mihin tapahtumat tulisivat päätymään.

Juuri nyt alueen turvallisuudesta parhaansa mukaan kouluttamattomien nulikoiden kanssa vastaava alkoi olemaan melko helvetin varma, että tämä Catherine toisi mukaan jotain mihin Reed River ei ollut tippaakaan valmis. Se.. Se oli se tuntemus niskaansa naksauttavan selkäpiissä, joka lähti kasvamaan ja kehittymään.

”Hexe..”, saksankielinen sana oli vain hiljainen murahdus patsaan suunnalta, jättäen kieltä ymmärtävien tulkinnan varaan missä mielessä jäänsinisin silmin Catheria tuijottava vampyyriä noidaksi kutsui.

Kengän takaisin jalksaansa pujottanut Ezzie vilkaisee saksaksi kiroillutta - no kiroilulta se kieltä osaamattomasta oli kuulostanut – yllättyneenä. Vau, tämä muidu todella aiheutti yllättäviä tunteenpuuskia normaalisti niin... Neutraalin passiivis aggressiivisessa Hartwinissa. ”Asia vilpitön.”, kissamaisella sulavuudellaan korkean laatikon päältä alas hyppäävä nuori vampyyritär nyökkää johtajallee, viitaten sitten Catherinea seuraamaan.

”Sori, mä unohdin lateksihanskat kotiin.”, Ezzie virnistää leveästi uudelle tuttavuudelleen, taputtaen Catherinea sitten leikkisästi olkapäähän. Vitsihän tuo, tämä tumma arabipiirteinen kaunotar ei vaikuttanut tippaakaan niin vakavamieliseltä kuin naiskaksikon perään katsova saksalainen. ”Mut me varmaan pärjätään ilmankin.”, tummia hiuksia sivuun silmiltään sipaiseva vakuuttaa, lähtiessään paljon aikaisempia saattueita helläkätisemmin johdattamaan ilmeisesti Chaosin uusinta jäsentä rappusia ylös varastorakennuksen parvelle, joka oli joskus menneisyydessä toiminut vartijoiden ja työnjohtajien toimistona. Siellä nyt ainakin oli verhot vedettävissä suurten lasisten ikkunoiden eteen ja ovi, jonka sulkea perässä. Jotain yksityisyyttä, etteivät kaikki miehet heti käyneet kimppuun tulokkaan todistaessa ettei peitellyt... Mitään.

”Ezzie, kuten varmaan jo kuulit.”, portaita ylös johdattava ojentaa vielä kätensä. Hei, nuori vampyyri tiesi täsmälleen miten haavoittuvainen oli jos ei kyennyt pakenemaan. Tuo paljon mieluummin paiskasi kättä selkeästi paljon vaarallisemman kanssa kuin rupeaisi kaivamaan verta nenästään.

Naiskaksikon perään kulmansa uudelleen mietteliäänä painanut ei tykännyt tästä tippaakaan. Hartwin kuitenkin peitti ajatuksensa pitämällä ilmeensä sinä normaalin tympiintyneen neutraalina astuessaan kohti istuimellaan yhä nököttävää Reed Riveriä.

Ted, tai Teddy kuten jotkut järjenjättiläiset häntä kutsuivat, istui Chaosin valvomossa, jalat valvontapöydällä ja luki ikivanhaa Batman-sarjakuvaa, paperiversiona. Oli ihme, että kyseisiä kappaleita oli vielä jäljellä, kun nykypäivänä kaikki oli interaktiivisessa muodossa. Toisaalta, kyseinen varastorakennus oli ainakin sataviisikymmentä vuotta vanha, joten ehkä oli ymmärrettävää, että kyseisiä paperisia muinaisjäänteitä sieltä löytyi.

Samassa radiopuhelin räsähti päälle. Lievän kohinan säestämänä Evan ääni kantautui valvomoon ja se sai Tedin heräämään.

Ted suoristautui ja vastasi Evalle: ”Jatka varjostamista. Lähetän lisäjoukkoja sinne heti. Älä ota minkäänlaista kontaktia ja pakene heti, jos se on tarpeen. Pidä myös linja koko ajan auki ja ilmoita tilanteen muuttumisesta.


Catherine lähti astelemaan kuuliaisesti Ezzien rinnalla. Hän katsoi toista naista ja hymyili: ”No, lateksihanskoista huolimatta, uskon sinun osaavan hoitaa hommasi”.

Toisen ojentaessa kätensä yläkerran parvella, hän vastasi kädenpuristukseen: ”No, jos et ollut äsken kuulolla, niin minun nimeni on Catherine. Catherine Roux, jos tarkkoja ollaan”.

Kun Ezzie oli sulkenut oven heidän perässään, Catherine alkoi muitta mutkitta riisumaan vaatteitaan tämän edessä. Hän tiesi tarkalleen mitä ruumiintarkastus vaati, joten oli aivan turha uhostella. Ei mennyt kauaakaan, kun nuorelta naiselta näyttävä vampyyri ituutui ilkosen alastomana pöytäpahaselle.

”Tutkitko ensin minut vai vaatteeni?” Catherine kysyi hymyillen.


Reed River istui mietteliäänä nojatuolissaan Ziran ja Hartwinin saapuessa hänen luokseen.

”Mitä mieltä olette?” Reed kysyi kohottamatta katsetta kumpaakaan.

”Meillä ei vielä ole kunnollista kemistiä”, Zira totesi ykskantaan.

Eva katseli nuorta agenttia, joka näytti seisovan vain paikoillaan. Se voi olla paha enne, että hänet olisi huomattu tai sitten hän odotti jotain. Mutta hän veikkasi jälkimmäistä, sillä Evan piilossapysymis taitoja ei sopinut epäillä, olihan nuorella neidillä kokemusta.. Hän turhautui hetkeksi, kun vastausta ei näyttänyt kuuluneen ja helpottui heti, kun kuuli Tedin äänen. Häntä käskettiin jatkaa varjostamista ja myös pitää heidät ajan tasalla ja linjat auki. Hyvä nyt kun saatiin toimintaohjeet pitää vain odotella joko, että kohde liikkuu tai apujoukot saapuvat...

Yhtäkkiä hän huomasi agenttipojan puhuvan radiopuhelimessaan ja alkoi liikkua johonkin suuntaan. Eva seurasi perässä pitäen auki linjat, jotta hänen olinpaikkansa olisi valvomon tiedossa. Hän pääsi hieman lähemmäksi agenttia ja tämä taas pysähtyi toiselle kujalle, normaalisti Eva seurasi häntä kujalle. Mutta tällä kertaa agentti ei ollut yksin, vaan hänellä oli kaksi muuta agenttia mukanaan.. Eihän agentin kannattanutkaan koskaan kulkea yksin, sekin oli yksi agenttien tärkeistä opeista.
''Missä ne apujoukot viipyvät, heitä tarvittaisiin nyt ennenkuin he ehtivät huomata minut..''
He näyttivät punovan jonkinlaista suunnitelmaa.. Mutta Eva ei viittynyt mennä yksin lähemmäs, ettei häntä huomattaisi. Vihdoinkin apujoukot saapuivat ja päästäisiin tuumasta toimeen.

Evalle lähetettiin apulaisiksi kolme ronskia agenttiakollegaa..
''Vanha kunnon Ted teki hyvää työtä'' ajateltiin hymyillen.
Mekin aloimme suunnittelemaan taktiikkaa, jolla voitaisiin yllättää Hellin agentit.
Mutta suureksi yllätykseksi Hellin joukot hajaantuivat kahtia, nyt suunnitelma meni uusiksi..
Lähetettiiin uusi viesti:

''Komentokeskus? Tässä agentti Eva. Kohteella näyttää olevan myös apujoukkoja ja meidänkin apujoukot saapuivat juuri ajallaan, kiitän siitä. Mutta vihollisen joukot hajaantuivat kahtia, tällä hetkellä mietimme myös hajaantumista, mutta toisaalta siinä on riskinsä, kun emme tiedä kuinka voimakkaita agentit ovat.. mutta jotain pitäisi tehdä, kun heitä on toisessa porukassa kaksi ja toisessa yksi.. Mekin päätimme hajaantua kahtia, mutta olemme koko ajan yhteyksissä kahden muun agentin kanssa..kaikilla on linjat auki ja tiedustamme toisilemme tapahtumien kulusta.. loppu.''

Sen jälkeen lähdimme yhden kollegani kanssa jahtaamaan toista vihollisagenttiporukkaa..
''Jos tässä käy miten pelkään.. tämä saattaa kehittyä ilkeän näköiseksi..Toisaalta meillä on ylivoima, koska meitä on yksi enemmän, mutta pitää silti olla varuillaan..'' ajateltiin.

((Pakko tarkistaa: Chaoksellakin on siis agentteja? Ilmesesti itse käsitin systeemin vähän väärin, kun lueskelin. Siis ihan niiden itse kouluttamia agentteja, kuten organisaatioilla jne. Ei kai se pelillisesti mitään muuta, yritän vaan petrata omaa näkemystäni maailmasta sen varalta, jos tulee hurahdettua enemmälti))

Catherinen esitellessä itsensä oikein koko nimellä, tuota tarkastamaan määrätty vampyyri kohottaa kulmiaan naurahtaen. "Oh, kun kerran viralliksiksi ryhdytään...", nuori vampyyri karaisee hitusen kurkkuaan ennen kuin lausui juhlallisesti tuoden puheeseensa arabialaisperäisen aksentin, joka siitä normaalisti puuttui. "Ezzimya Karzai.", vakava ilme pitää hetken, kunnes se sulaa hymyyn. "Mutta Ezzie on enemmän kuin tarpeeksi."

Etenkin kuin kukaan täällä ei osaisi lausua nimeä korrektisti muutenkaan, Ezzie miettii jättäen asian kuitenkin omaksi tiedokseen. Hei, saattaisi aina olla pieni mahdollisuus, että nainen puhuisikin arabiaa ja suuttuisi. Kurvikkaalla tummaverikölle ei ollut samanlaisia oikeuksia kaivaa verta nenästään kuin esimerkiksi Hartwinilla, joka pystyi sentään seisomaan uhkauksiensa takana.

Hallintorakennukseksi muutetussa vanhassa varastossa Ezzie kiskaisi sälekaihtimet valtavan pölypilven saattelemana suuren ikkunan eteen, josta vuosikymmenien saatossa työnjohtajat olivat valvoneet alaistensa puuhia ja vartiat pitäneet silmällä ettei varastossa öisin liikkunut luvattomia. Sen enempää hän ei ehtinytkään, Catherinen seisoessa jo käytännössä katsoen alasti ympäri kääntyvän selän takana.

”Nopeaa toimintaa.”, kulmansa hämmentyneenä kohottanut naurahtaa, selvästi kuitenkaan kiusaantumatta toisen alastomuudesta. Miksi olisi? Vampyyrinaisella tuskin oli mitään sellaista, mitä toinen samanmoinen ei olisi ennen elämässään nähnyt. Olihan Catherine kaunis, totta kai Ezziekin pystyi sen myöntämään ilman pitkiä hampaita. Mikä vampyyrien tapauksessa oli muuten melkoisen kirjaimellinen ilmaisu.

”Minua ei kuitenkaan huvita työnnettä sormiani yhteenkään erinäiseen koloon, joten jos sinulla on jotain jemmattuna sinne minne aurinko ei paista...”, Ezzie irvistää hienoisesti, kehoittaen käden liikkeellä vampyyritärtä nostamaan kätensä ilmaan ja pyörähtämään ympäri. Mitä Catherinella voisi pahimmassa tapauksessa olla jemmassa ikävissä paikoissa? Salakuuntelulaitteita? Um... Ezzie ei yksinkertaisesti keksinyt mitään niin dramaattista, että olisi voinut pakottaa itsensä niin läheiseen kontaktiin vieraan naisen kanssa. Kiitos, mutta tummaverikkö oli hyvin pitkälle hetero.

Viis siitä, että alakerran miehet – kyllä, jopa Hartwin – olisivat voineet saada mielikuvasta vähän rivommasta ruumiintarkastuksesta yllättäviä kiksejä.

”Pahoittelen kylmiä käsiä.”, Ezzie virnistää Catherinen selälle, käden sitten kuitenkin vielä päällisin puolin käsin tuon läpi. Turhia hipelöimällä. Kunhan kokeili naisen tuntuvan... Normaalilta. Miksi? Koska oli kuullut tuhansia todella epämiellyttäviä juttuja, joissa ihminen oli jemmannut ruumiiseensa kirurgisesti räjähteitä. Vaikka vain salakuljetettavaksi. Ihmiset osasivat olla kekseliäisyydessään sairaita ja vampyyrit taas kykenivät viemään sen aivan uudelle ulottuvuudelle.

Ellei mitään epäilyttäviä möykkyjä ihon alta löytynyt, siirtyy Ezzie vaatteiden kimppuun käyden kohteliaasti ensin läpi Catherinen alusvaatteet, voidakseen ojentaa ne tuolle takaisin päälle puettavaksi. ”Onneksi olkoon, muuten. Siitä on aikaa, kun kukaan on pakottanut Hartwininkin puolustamaan aluetta. Tosin, nyt hän sai taas yhden syyn lisää mussuttaa siitä, ettei Chaosin alueelle ole järjetetty kunnon partioita sektoreittain.”, Ezzie pyöräyttää silmiään tutkien Catherinen paitaa.

Kohteliaan siististi Ezzie kävi läpi kaikki vampyyrin vaatteet, välttäen niiden turhaa rypistämistä tai riepottelua. Tarkkaa työtä, muttei tarpeettoman törkeää.
Hallintosalissa Hartwin vilkaisee Ziraan miehen yksioikoisen mielipiteen jälkeen. Jäänsinisten silmien katse tutkiskelee vampyyriä, jolla oli takanaan yli kolminkertainen määrä vuosia saksalaiseen verrattuna. Siltikään tuo ei nähnyt mitään hämärää tässä naisessa? Ei sillä, Reed vaikutti aivan yhtä sokealta.

Toinen vaihtoehto tietysti oli, että nuo eivät vain halunneet näyttää todellisia ajatuksiaan. Sitä puntaroidessaan Hartwin ehti antaa hiljaisuuden laskeutua ja Reed Riverin odottaa suurikokoisen vampyyrin mielipidettä.

”En luota häneen. Pitäisin helvetin lyhyessä hihnassa...”, saksalainen lopulta toteaa rehellisesti, näkemättä mitään itua mielipiteensä pehmentelyssä. Eikä se edes ollut mielipide, se oli se selkäpiissä kasvanut tunne, joka puhui. ”En sano, etteikö kemisti olisi hyödyllinen. Tai hänen laisensa taistelija, sellaisellekin on aina käyttöä.”, vaalea jättiläinen lisää. Lausumaton 'mutta' ilmassa leijaillen.

((Hannachu: Chaosilla on agentteja, siinä missä kahdella muullakin järjestöllä. Jengissä ei tietenkään ole samanlaista tarkkaa hierarkiaa, kuin Hellissä ja Heavenissa. Jokainen tappelee omasta paikastaan. Mitä korkeampi ”virka” sitä suuremmalla todennäköisyydellä selviää hengissä. Chaosilla ei ole varsinaisia ammattinimikkeitä, mutta agentti, kemisti/laborantti, taktikko yms. normaalit nimitykset tunnetaan. Agentin tehtävät eivät ole Chaosissa yhtä tarkkaan määriteltyjä kuin isoissa yrityksissä vaan agentti voi tehdä kaikkea kenttähommista vessan siivoukseen. Lisäksi Chaosin agenteilla ei ole virallisia virkapukuja. Tietysti vampyyrin kykyjä käytetään parhaan mukaan, koska vaikka jengissä ollaan, niin ei jengiläisetkään tyhmiä ole. Kauheata kun tuli pitkä sepustus...

SunSet: Jatka pelaamista. Hyppään kohta isommin mukaan sinun tilanteesesi. Tähän kohtaan sopisi hyvin yksi juonenkäänne, jota olen suunnitellut. Jos se sinulle sopii, enkä pilaa sinun suunnitelmiasi. Pistä minulle privaviestiä, jos haluat juonitella.
Hannachu samoin, kaikenmoinen juonittelu otetaan vastaan yksityisesti. ))

Ted oli langan päässä ja tutkaili karttaa, joka oli ilmestynyt kuvaruudulle. Siitä hän näki tarkalleen, missä Eva ja kolme muuta liikkuivat.

”Tessa!” hän huusi, jolloin ovesta asteli sisään nainen. ”Mene heti ilmoittamaan Reedille tilanteesta. Eva on kentällä ja voi tarvita lisäapuja. Mene!”

Tessa lähti juoksujalkaa. Hallintotilat olivat eri varastorakennuksessa, kuin Reedin niin kutsuttu valtaistuinsali.


Catherine levitti kätensä ja jalkansa seisoessaan Ezzien tarkastettavana. Hänellä ei ollut mitään salattavaa, joten hänen ei ollut syytä hermoilla. ”Se Hartwin oli kova pala, vaikka olenkin saanut Hellin koulutuksen. Ne kolme muuta olivat ihan lastenleikkiä. Luulisi, että River yrittäisi vähän enemmän. Hell ei ole välttämättä pitkään kaaoksen vallassa. Dracula voi olla heikko tällä hetkellä, mutta hänen poikansa Langelot on kaikkea muuta. Kun se poika pääsee vallankahvaan kiinni, Chaokselle koittaa varmasti kovat ajat. Ja sen mitä minä ymmärsin niin siihen ei mene kauaa. Muu neuvosto on nimittäin sotajalalla. He eivät siedä löysäilyä”.

”Vai, että Ezzimya”, Catherine hymyili hiukan lausuessaan nimen täydellisellä arabiankielellä ja oikealla korostuksella. ”Oletko syntyperäinen arabialainen vai onko sinussa enemmänkin jenkkiverta? Ja kyllä se Ezzie sopii minullekkin. En halua leveillä taidoillani”.

Catherine tiesi olevansa kaunis, mutta se ei muuttanut lainkaan sitä tosiasiaa, että hän oli myös älykäs. Hän osasi lukea vampyyreja ja heidän ruumiinkieltään. Lisäksi jotkus asiat olivat totaallisen ilmiselviä. Kun eli tarpeeksi kauan, oppi asioita, jos oli niille avoin.

Hymyillen Catherine pukeutui vaatteisiinsa sitä mukaan, kun sai niitä Ezzieltä.


”Olen samaa mieltä Hartwinin kanssa”, Zira sanoi. ”Naisesta voi olla paljon hyötyä, mutta jopa enemmän harmia. Ehdottaisin koeaikaa”.

Ziran oli tässä tilanteessa työnnettävä omat tuntemuksensa syrjään. Nainen oli jumalaisen kaunis ja Zira olisi ottanut naisen avosylin vastaan. Hän olisi voinut sulkea naisen kultaiseen linnunhäkkiin ja pitää tämän pelkästään omana ilonaan. Hänen oli kuitenkin ajateltava Chaoksen parasta. Hän oli kyllästynyt elämään varastossa, kuin pakolainen. Hän halusi oikean elämän ja ainoa asia mikä siihen auttaisi oli nostaa vampyyrit valtaan. Koska Hell ei suostunut sitä tekemään vaan kehitteli vampyyreille kaikenmaailman sijaiselämiä, jonkun muun oli se tehtävä. Varsinkin, kun ihmiset ja vampyyrit eivät pystyisi koskaan elämään rinnakkain. Ihmiset olivat siihen aivan liian epäluuloisia. Zira kuului ilolla Chaokseen, koska se edisti heidän hyvinvointiaan.

Reed River nyökkäsi: ”Puhutte vähän, mutta asiaa. Ex-helliläisestä voisi tosiaan olla meille hyötyä. Jos naikkonen paljastuu petturiksi, niin kiristämme häneltä vain kaiken tiedon, mikä hyödyttää meitä. Jos hän haluaa todella Chaokseen, hän antaa sen meille vapaaehtoisesti.

”Hartwin, sinä tiedät hyvin mitä tehdä niskuroijille”.

Reed River katsoi korstoaan vakava ilme kasvoillaan. Hän ei pilaillut. Chaosin etu oli hänenkin etunsa, eikä sitä riistäisi häneltä kukaan.

((Hellurei, ollaanko me kaikki paikalla, pelataanko hetki tiheämpää tahtia?))

// Jilli: Katso viestisi ja ilmota mulle käykö muuten en tiedä voinko kirjottaa ny seuraavaa roolausta niiku suunnitelin ellen saa tietoa :S

// No okei ei paljasteta sitä juonenkäännetä sit iha viel jos se ees sopii
Jee tämä on 100. viestini

Eva edelleen varjostaa kahta agenttia, joista toinen on se hänen aikasemmin tapaamansa.
''Miksi ihmeessä he jakautuivat kahteen ryhmään? En tajua.. ellei toinen ryhmä johdata toista ryhmää ansaan..!''
Eva päätti, että on aika toimia, ei kannattaisi enää piileskellä, koska he voivat löytää päämajan..

Kun he saapuivat maahan, Eva ja hänen agenttikolleegansa ajautuivat suoraan viholliskaksikon eteen.
- Vai luulit, ettei sinua seurata vai? kysyttiin viekas ilme aloittelijapoikaagentilta. Sinun kannattaisi piiloutua paremmin ellet halua seuraa itsellesi.., Eva lisäsi.
Vihollinen hymähti. Ja avasi suunsa:
- Tiedät siis suunnitelmamme..
- Niin tiedänkin, sanottiin voitonriemuisella äänellä.
- Väärin, et tiedä suunnitelmastamme puoliakaan! toinen vihollisagentti tokaisi.
- Aijaa, no haluatteko kertoa vapaaehtoisesti vai pitääkö tiedot puristaa sinusta? kysyi agenttikollega ja naksautteli rystysiään.
Viholliskaksikko nauroivat vertahyytyvästi, niin että tuli kylmät väree niskaan.
- No otan tuon vastauksena, että pitää käyttää väkivaltaa..

Sitten ajauduimme jonkinlaiseen taisteluun, kummatkin vihollisagentit ottivat aseensa esiin ja valmistautuivat hyökkäykseen. Ja niin tekivät myös Chaosin agenttikaksikko. Laitettiin kiireisesti viesti:

''Komentokeskus? Tässä agentti Eva. Ajauduimme taisteluun Hellin agenttien kanssa.. Varoittakaa Reedia ja muita Chaoslaisia.. en tiedä mitä he aikovat, mutta se ei voi olla mitään hyvää.. loppu''

Sitten yhtäkkiä jokin nuolentapainen ase tuli suoraan Evaa kohti. Tämä väisti aseen juuri ja juuri, niin, että se raapaisi Evaa olkapäästä..
- Oletko kunnossa Eva? kysyi hänen agenttikollegansa.
- Juu, tämä on vain pintahaava, ei se ole paha, nyt meidän pitäisi huolehtia muista..

((Kiitoksia tarkennuksesta! Maailma tosissaan alkoi kiinnostamaan sen perusteella, mitä olen ehtinyt lukemaan, mutta ihan kaikkea ei ole tullut käytyä tuolla sivuillakaan lävitse ))

Catherinen sai vaattekappaleen toisen perään takaisin, nuoren vampyyrin käydessä ne läpi löytämättä mitään kyseenalaista. ”Uu, nämä on makeat.”, vaatteista ehdittiin kiinnostua jo vähemmän epävirallisessakin mielessä, Ezzien tarkastellessa vangin – joka ei vaikuttanut enää laisinkaan vangilta – vaatteita.

Naisvampyyrin sanat the Hellistä sen johtajineen saivat tummaverisen kaunottaren kulmat kohoamaan. Ezzie ei ollut kovinkaan vanha vampyyri, pahaiset neljäkymmentä vuotta lisättynä ihmisikään, mikä teki yhteensä kuusikymmentä. Siksi tuon käsitykset ja tietämys The Hellistä tai The Heavenista olivat mitä olivat. Tuo käsitti varoa kumpaistakin, muttei varsinaisesti ottanut... Poliittista kantaa asioihin.

”Hah, Hartwin on saanut nat...”, Ezzie aloitti aikeinaan lohkaista jotain ystävänsä sotilaustaustasta, muitaen sitten kuitenki miten vähän mies piti siitä kun tuon asioita kerrottiin muille. Olivatpa ne sitten miten vähäpätöisiä tahansa. Luottamus ja tieto oli ansaittava, jos sitä ei osannut anastaa.

Chaosiin hän oli päätynyt Hartwinin kautta, saksalaisen pelastettua nuori vampyyri kahden metsästäjän kynsistä. 'Siviilejä', kuten Hartwin noita kutsui. Normaaleja kansalaisia, jotka eivät kuuluneet The Heaveniin, mutta metsästivät vampyyrejä.

”Puhut arabiaa?”, Ezzie kysyy mainitulla kielellä, unohtaen aikaisemman paljon painavamman aiheen. Kissamainen fosforisilmä oli selvästi yllättynyt ja myös suunnattoman mielissään ajatuksesta. Viis siitä, että kaksistaan arabiaksi keskustelussa ei välttämättä ollut mitään järkeä, mutta siitä oli niin tuhottoman pitkä aika, kun vastaan oli sattunut ketään, joka toi mieleen elämän ennen vampyyriksi muuttumista. Ezzie ei kaivannut ihmisyyttään, ei pätkääkään, mutta jotkut asiat saattoivat kohottaa yhä lämpimän tunteen vatsanpohjaan.

”Itseasiassa minussa ei ole pisaraakaan jenkkiverta.”, vaatteiden tarkastuksen loppuun saattanut tunnustaa leukaansa laskien, melkein ovelasti. ”Isäni on algerialainen ja äitini ruotsalainen. Synnyin Algeriassa, mutta muutimme Yhdysvaltoihin jo kun olin kaksivuotias.”, kaunotar selventää. Small talk ei ollut koskaan tappanut ketään ja sitä oltiin harrastettu Ezzien mieleen viime aikoina ihan liian vähän. ”Eiköhän se ollut siinä. Mennään ilmoittamaan ettet piilotellut rintsikoissasi joukkotuhoaseita.”

Keveät askeleet vievät vampyyrin takaisin ovelle, jonka tuo kohteliaasti avasi vieraalleen päästääkseen Catherinen edellään alas suorastaan saastaisen likaisia portaita. Itseasiassa koko paikka taisi olla enemmän tai vähemmän parin sentin tomu- sekä likakerroksen peitossa.

Reed Riverin edessä seisova vaalea saksalainen tuijottaa hetken johtajansa ohitse, kunnes tuon säntilliset huulet raoittuivat. Vain hitusen, Hartwinin odottaessa portaita alas laskeutuvien naisten olevan kuuloetäisyydellä. Mies ei tehnyt sitä ilmiselvällä tavalla, mutta laskelmoidusti kylläkin.

”Miksi vasta sitten, jos tai kun hän osoittautuu vakoojaksi. Hän voisi osoittaa hyvät aikeensa kertomalla välittömästi kaiken, mitä The Hell organisaatiosta tietää.”, viiruiksi painuneet jäänsiniset silmät kääntyivät suurten lihasten pyöreäksi muuttaman olan ylitse katsomaan Catherineen. ”Vapaaehtoisesti.”, tyyni ääni lisää, tuolla tummalla germaanisesti murtavalla sävyllään.

((Kirjoitan seuraavan vuoron nyt, mutta painan sitten nukkumaan, kun huomenna alkaa koulu ja joudun heräämään jo puoli kuudelta. Unirytmi on muutenkin kuralla, niin... Noh... Kirjoitan vielä seuraavan vuoron ja jos olette olleet reippaita niin kirjoitan seuraavan heti koulun jälkeen.))

((Sopii mainiosti. Joudun itsekin menemään kohta nukkumaan, mutta jos SunSetkin kirjoittaa heti perääsi ehdin varmasti vielä kirjoittamaan ennen unia ))

// Juu mulki alkaa koulu huomen, joten munki pitää mennä ajois nukkuu

((Tuli vähän lyhkäinen vuoro, mutta mies mulkoilee selän takana ikävästi...

Infopläjäys: Solaris-aseet: Solaris aseilla käsitetään kaikki ne aseet, joissa on oma ampullinsa uv-valoa, kuolleen ihmisen verta ja vihkivettä varten. Vampyyrit ovat varastaneet idean ihmisiltä. Näitä aseita he tosin käyttävät ainoastaan niitä lajitovereitaan vastaan, jotka niskuroivat Hellia ja sääntöjä vastaan.))

Ted kirosi raskaasti komentohuoneessa: ”Helvetti Eva! Perääntykää! Emme halua menettää yhtään taistelukelpoista vampyyria! Perääntykää!”


”Seis!” kuului käsky vähän matkan päästä Evan takaa, jolloin Evaa ja tämän kollegaa piirittävät agentit perääntyivät hieman, mutta pysyivät taiteluvalmiudessa.

Evan takana seisoi nuorukainen, joka ei näyttänyt kahdeksaatoista vuotta vanhemmalta. Hänellä oli yllään Hellin uniformu, joka oli tyylitellympi kuin muilla agenteilla. Kun muiden uniformuun kuului musta nahkatakki, jossa oli Hellin logo, sekä löysät, käytännölliset housut, niin tämän nuorukaisen asustukseen kuului kankainen, pitkähelmainen takki ja kireät pillifarkkumaiset housut, sekä raskaat kengät. Pojan kasvot olivat kalpeammat, kuin monella vampyyrilla yleensä. Hänen hiuksensa olivat takaa suittu ylös piikeiksi, mutta edessä, paksu hiuskaistale peitti toisen mielipuolisesti hehkuvan punaisen silmän. Nuorukainen osoitti Evaa ja tämän agenttikollegaa kahdella solaris-aseella.

”Kas, kas. Pikkuiset ovat eksyksissä laumastaan”, nuorukainen, nimeltään Terenja van Hell, naureskeli Evalle ja tämän kumppanille. ”Te ette oikeastaan kiinnosta minua, mutta jos haluatte lähteä täältä hengissä, vastatkaa muutamaan pikku kysymykseen”.


Catherine hymyili Ezzielle. Sitten hän vastasi tälle sujuvalla arabialla: ”Puhun hyvin kymmentä eri kieltä äidinkieleni lisäksi, joka muuten on ranska. Sen lisäksi osaan laajan valikoiman muita kieliä, joita en oikeastaan puhu niin hyvin, mutta saan niillä asiani selväksi. Tai jos en saa, niin nyrkkini osaavat puhua puolestani hyvin selvää kieltä”.

Catherine lähti astelemaan Ezzien rinnalla jälleen säyseänä kuin lammas Reed Riverin eteen.


Reed River katsoi Hartwinia silmiin: ”No, sieltä hän tulee. Minun puolestani sinä voit hoitaa kuulustelun. Ilmoitan sinulle kyllä, jos pään irti hakkaamiselle on tarvetta”.

// Minä teen kans lyhyen vuoron ettei aika mee kovin pitkäks...

Eva kuuli peräännyskäskyn ja oli valmiina pakenemaan paikalta, mutta sitten taakse ilmestyi joku vampyyri.. Hän näytti vahvemmalta kuin toiset kaksi..
''No voihan helvetti.. en osannut odottaa tätä..'' turhautuneena ajateltiin.

Hän huomasi vihollisagenttien perääntyvän, joten hänen on oltava joku Hell organisationin johtohahmoista. Eva kirosi hiljaa ja sitten huusi hieman turhautuneella äänellä:
- Ja mitä ihmettä sinä muka haluat?!

Hän saattoi puhua töykeästi, mutta ei ollut aikaa hienosteluun. Eva ja hänen kollegansa olivat varuillaan, tämä ei näyttänyt hyvältä. Vielä Solaris aseet, tämä on paha juttu. Hyvä jos selvitään tästä elävänä.

Heitä on kaksi kolmea vastaan ja toinen on selvästi vahvempi ja paremmin koulutettu. Eva varovasti perääntyi askeleen taaksepäin ja odotti mitä
tuleman pitää...

Ezzie tunsi itsensä äkkiä hyvin tyhmäksi Catherinen selostaessa osaamistaan kielten parissa. Niin, olihan nainen sanonut olevansa kemisti ja tiedealojen osaajat harvoin olivat tylsimmästä päästä aterinlaatikon veitsiä. Kauneutta vastaan Ezzie olisi vielä voinut kilpailla, mutta kun mentiin korkeasti koulutettuun älyyn, kissamainen oli kaukana omasta liigastaan.

”Vau, ei hassummin.”, fosforisilmäinen ei oikein tiennyt mitä muutakaan kommentoida ja oli lähes kiitollinen paluusta alakertaan, jossa huomio siirtyisi pois Ezzien kouluttamattomuudesta ja siihen, ettei Hartwin ilmeisesti luottanut entiseen The Hell organisaation kätyriin tippaakaan.

Mikä sinäällään ei ollut yllätys, saksalaisen luottamusta oli ylipäätään hankala hankkia. Ei epäinhimillisen hankalaa tai mahdotonta, muttei se onnistunut pelkällä ulkonäöllä ja sukkelalla kielellä. Sen avulla ei kuitenkaan kannattanut vetää johtopäätöksiä saksalaisen seksuaalisuuden suhteen. Tuo näki kyllä kauneuden edessään, se ei vain kyennyt suoraan sokaisemaan sinisiä silmiä.

Reedin käsky hoitaa kuuluistelu kuitenkin yllätti, mikä oli loppujen lopuksi melko harvinaista. Jostain syystä Hartwin oli kuvitellut Reed Riverin tekevän sen itse tai laittavan Ziran asialle. Kookas kulmiaan hienoisesti kohottava vampyyri oli toki loogisin valinta koulutuksensa kannalta – jokainen saksalainen korkeammin koulutettu upseeri tiesi miten kentällä vangittuja kuulusteltiin – mutta... Tässä naisessa oli jotain, eivätkä Chaosin johtajapari selkeästikään tuntuneet näkevän sitä kauneuden lävitse. Siltä pomolleen nyökkäävästä ainakin tuntui.

”Otan Ezzien mukaan, kokemus tekisi hänelle hyvää.”, valkea jättiläinen viittaa niin tummaa pikku ystäväänsä kuin kuulusteltavaksi joutuvaakin seuraamaan. Mitään virallista kuulustelu tilaa jengillä ei taitanut ollakaan, mutta siihen nyt kelpasi jokin rauhallinen soppi missä tahansa. Ainakin, jos Catherine väitteidensä mukaan oli tullut liittyäkseen jengiin, tuolla ei pitäisi olla syytä yrittää karata. ”Vein heidät siihen entiseen kahvilan rämään korttelin päässä.”, turvallisuusvastaava vielä informoi paikalla olijoita, lähtien sitten johdattamaan naisia kohti kauan sitten hylättyä kahviota satamakadun päässä.

Ezzie näytti tilanteesta vähintäänkin epäuskoiselta, joskin tuo arvasi heti ettei Hart valinnut tummaverikköä mukaan ainoastaan tarpeellisen kokemuksen antamiseksi. Eikä mies niin tehnytkään. Ezzie oli helposti lähestyttävä siinä missä Hartwin ei todellakaan ollut. Se antaisi mahdollisuuksia moninaisempiin taktiikoihin saada Catherine avautumaan. Etenkin kun Reed oli käskenyt kuulustelemaan, ei kiduttamaan.

Kiduttamalla tietojen saaminen ei edes olisi palvellut Hartwinin tarkoitusta koko kuulustelun takana. Tuo halusi nähdä miten vieras vampyyri reagoisi. Mitä tuo kertoisi. Miten tuo kertoisi tietonsa. Ennen kaikkea yrittäisikö tuo valehdella, kierrellä tai muuten syöttää pajun köyttä huvikseen. Siitä pystyisi päättelemään enemmän kuin tuhannesta tulikokeesta.