Kissa/Koiraroolipeli ; Island Of Miracles ( valmis on ! )

Alkaaks? O.o

Ömm... Kohta HUOMENNA !

Nimi - Faldo
Ikä - 2v
Skp - Uros
Asema - Metsästäjä
Luonne - Riehakas ja pirteä, uros tuppaantuu usein mököttämään muille jos ei saa tahtoaan läpi. Mahtailee usein muille, eikä välttämättä aina älyä lopetta ajoissa. Mutta niille, jotka tämä tuntee paremmin, Faldo on mukava, hymyilee, nauraa, muuten kuin omahyväisesti. Tämän puolen näkijöitä on harvoja, sillä tämä on jokseenkin puolusteleva, syynä siihen karhujen aiheuttama kuolema johon tämän oma äiti oli uhrina. (siitä kerrotaan sitten menneisyys osiossa)
Muuta - Faldo on hyvä metästäjä ja hyvin nopea.
Menneisyys - Faldo syntyi  metsässä. Kun faldo oli 5kuukauden ikäinen, karhut raatelivat ja tappoivat tämän äidin. Faldo hätääntyi ja lähti pois metsästä kaduille ja tapasi sieltä Viivi(Rocyn hahmo) koiran ja nämä tutustuivat mutta sitten näitten tiet erosivat. Kerrankun Faldo oli etsimässä kaatopaikalta ruokaa niin tämä kaapattiin ja uros päätyi saarelle.
Rop.

Mukaan?:d
Nimi - Viivi. (Jos ei käy, ni sit vaik Vivi x__X)
Ikä - 7 vuotta.
Skp - Naaras
Asema - Metsästäjä
Luonne - Jokseenkin äkkipikainen ja huolehtivainen. Saattaa rähistä muille koirille jos nämä änkeytyvät vähän liiaksikin tämän seuraan. Muiden kanssa tullaan kuitenkin todella hyvin toimeen, vieraampien seurassa hermostuu todella helposti.
Kaikinpuolin yleensä pirteä ja iloinen, siis yleensä.
Muuta -
Erittäin pieni kokoinen, säkää vain vähän alle 30 centtiä.
Vihaa pienuuttaan, tai oikeastaan sitä, miten muut tämän kokoon suhtautuvat.
Rakastaa ruokaa, eikä jätä oikeastaan mitään ateriaa väliin. Vaikkei sitten tämä oikestaan siitä lihokkaan,
mutta se selittynee naaraan uimis innosta.
Voimaa tältä riittää korkeintaan jonkin linnun tai kanin tappoon, mutta nopeutta ja ketteryyttä löytyy senkin edestä.
Menneisyys -
Asui alun perin erään rikkaan naisen luona, joka oli ottanut tämän lemmikikseen vain ulkonäön vuoksi
Siitähän tämä ei tietenkään pitänyt, sillä tuo rouva antoi tämän vain nukkua, istua ja maataa, eikä antanut yhtään tämän tarvitsemia virikkeitä. Naaraas tuhlasi siis energiansa tuhoamalla sohvia, tyynyjä, mattoja, sänkyjä.. mitä vain, mihin koiran hampaat pystyivät. Lopulta rouva kyllästyi ja heitti tämän pihalle, kaduille. Siellä tämä eli sitten monia vuosia, ja tutustui moniin eir koiriin, toisiin paremmin ja toisiin vähän huonommin. Esimerkiksi tähän Faldoon tutustuttiin hyvin. Mutta eräänä päivänä jotkut ihmiset, tulivat, heittivät verkon tämän päälle, nukuttivat, ja lopulta tämä päätyi saarelle.
Rop. - Rocpy

Kuva:


http://www.rocychan.kuvat.fi/kuvat/viivi%20ulkona%20leikkim%C3%A4ss%C3%A4%2011.04.2010/DSCN7785.JPG/_small.jpg
http://www.rocychan.kuvat.fi/kuvat/viivi%20ulkona%20leikkim%C3%A4ss%C3%A4%2011.04.2010/DSCN7733.JPG/_small.jpg

//Eli on alkanu?? O.O

Midded: Näin mä oon ymmärtäny, mut en oo vielä ihan varma asiasta :D

Eli tän voi alottaa? vai pitääks oottaa tota koiradudee? (::

Mä en yhtään tiedä, tonne sen on kirjottanu joskus että alkais seuraavana päivänä... Eli olis pitäny alkaa jo(?), ja mun päättelykyvyn mukaan se tarkottaa sitä että voidaan alottaa.
~ Kyllä blondikin osaa

Shadow Flame#
Tassuttelen metsässä ja haistelen ilmaa. Haistan pusikossa hiiren. Laskeudun vaanimisasentoon ja hyökkään.

Black Storm#

Kuljen hiljaa, mutta melko noppeaa tahtia, metsässä ja katson tarkkaan aina mihin tassuni asetan, koska en halua päästää ääntä. Olen antanut itselleni hetkeksi vapaata ja käyskentelen nyt metsässä, hampaat hieman irvessä ja koko ajan valmiina käymään minkä tahansa liikkuvan kimppuun -jos se ei olisi koiraeläin, siis koira tai susi.
Kurkustani pääsee pieni murahduksen ja eräänlaisen urahduksen sekoitus ja pysäytän kulkuni siihen samaiseen paikkaan, istahtaen sitten hieman kosteaan maahan. Syytä en tiedä, jokin vain sanoo sisälläni että minun ei pitäisi jatkaa eteenpäin. Haistelen hetken ja tajuan tulleeni eräänlaiselle rajalle, jaa...
"Enpä huomannut tulleeni tänne asti" mutisen ääneen ja nousen ylös, lähden hitaasti kävelemään takaisin oman reviirimme sisäosia päin.

Vivi#

Astelin pienin ja hitain askelin rantaa pitkin. Pieni hymyn tapainen levisi kasvoilleni tuulen paiskautuessa sitä vasten, ja heilauttaen turkin taakseppäin. Pian kuitenkin jouduin pysähtymään, sillä ranta oli 'loppunut'. Henkäisin syvään, ja lähdin pujottelemaan kallion ja kivikkojen välistä, loikaten välillä niille matalimmille kiville. Taas sain vihata tätä pientä kokoani. Vaikka totta puhuakseen, en välttämättä pääsisi pujottelemaan näden kivien ja kallion välistä jos olisin isompi. Tai no, ainakin se olisi vaikeampaa. Loikkasin yhdelle, hieman muita isommalle kivelle. Tosin, sen vieressä oli hieman matalampi kivi minun onnekseni, ihan vain että pääsisin ylös asti. Istahdin kivelle ja katsoin eteenpäin. Olin kulkenut aikamoisen matkan. Tarkemmin ottaen, en edes tiennyt missä olin. Mutta muistin kuitenkin miten olin tänne tullut, joten pääsisin pois helposti. Tuuli heilautti turkkini silmilleni, ja yritin jollaintapaa saada sitä pois silmiltäni tassuni avulla. Onnistuin siinä jollain tapaa. Haukottelin vinkumisen kera. En tiennyt miksi, mutta jostain syystä se vinkuminen, kiljaisu, tuli itsestään sen haukotuksen joukossa minulla, ja muilla rotuni edustajilla. No, se ainakin oli selvää, että yöuneni olivat jääneet kovin lyhyiksi joten minua väsytti nyt. Kävin makuulleni, painoin pääni tassuilleni ja suljin siulmäni.

//Joo'o, taitaa mulla olla aika tylsää kun tän pituisia roolauksia kirjoitan?:D

Faldo#

Astelin hitaasti metsän polkuja pitkin. En ollut varma, missä päin olin. En ollut vieläkään oppinut tuntemaan näitä polkuja. En ollut jaksanut, siksi kai aina eksyinkin, ja varmaan tämän väsymyksen ja eksymisen takia kuljinkin näin hitaasti, joka oli minulle harvinaista. Hetken päästä kuulin ääniä takantani, katsoin taakseni mutta siellä ei ollut mitään. Jatkoin matkaa mutta olin silti hieman varuillaan.

#Vivi

Kierähin unissani ympäri, ja heräsin mätkähtessäni veteen. Nostin pääni pienoisessa paniikissa ylös ja yskin vettä ulos. Olin nähtävästi nukahtanut. Pyöräytin silmiäni, ja loikkasin takaisin kivelle. Katselin hieman ympärilleni, saattaisin ehkä jopa päästä täältä pois omin neuvoin. En nimittäin enään muistanut järin hyvin reittiä, jota pitkin olin tänne tullut. Hitto vieköön, ei olisi pitänyt nukahtaa. Räpäytin silmiäni, ja loikkasin alas kiveltä. Nyt ilman ''apukiveä''. Se oli huono idea. Vaikka alla olikin vettä, sitä ei ollut siinä kohtaa järin paljon, ja alleni sattui juuri sopivasti kasa teräviä kiviä. Vinkaisin tuskasta ja siirryin nopeasti kallion viereen. Lähdin kävelemään eteenpäin kallion vieressä, etten vain eksyisi vielä pahemmin. Lopulta päädyin kohtaan, josta en enään tiennyt, mihin mennä. Luulen, että olin kävellyt saaren eteläpuolelle asti, siksi en ollut vieläkään meidän rannallamme. Huokaisin ja loikkasin jonkinmoisen kiven päälle. ''Huhuuu? Onko täällä ketään?'' Huusin

#Faldo

Kuulin kaukaisen huudon rannalta päin, käänsin katseeni rannalle. Epäröin hieman mutta astuin silti uteliaisuuteni takia rannalle. Katselin ympärilleni yrittäen kuunnella lisää ääniä. ''Haloo?!'' Huusin kumminkin.

//Grr.. lyhyt >w<

#Vivi

''Huhuu? Kuka siel?'' Huutelin ja käänsin katseeni ylöspäin, näin vain kallion reunan. Jos joku vaikka sattuisi olemaan siellä, enhän sentään ollu vielä tasaisella rannalla. Vaikka voihan tuo olla jossain alempanakin, lähtihän kalliosta erinlaisia halkeamia ja koloja, joita pitkin pystyi kulkea, tosin silloin pystyi eksymään helposti. Peäännyin muutaman askeleen, niin että saattaisin vaikka nähdä jos joku kurkistaisi kallion reunalta. Takajalkani osuivat veteen, ja säpsähdin veden viileydestä.

#Faldo

''Missä olet'' Huusin takaisin ja ihmettelin. Seurasin myöskin ääntä joka johdatti kalliolle ja katselin ympärilleni. Lähestyin kalliota nuuskien ilmaa ja erotin koiran hajun, katsoin kallioon päin korvat luimussa. ''Oletko siellä?'' Huusin ihmeissään ja lähestyin hieman kalliota päin hiljaa.

''No täällähän mä, kato alas!'' Huudahdin turhautuneena. Mutristin silleen jännästi huuliani ja yritin pääätäni kurottelemalla nähdä tuon koiran, joka siellä odotti. Hänen äänensä kuulosti tutulta, mutten tunnistanu siitä kuka tämä oli.

//Jeps, oikein pitkä roolaus taas.

#Faldo

Juoksin nopeasti kallion luokse, huomasin kallion reunan ja kurkistin sisälle. Havahduin hetkeksi nähdessäni tuon, huutaen kumminkin ''Näen sinut nyt! Mitä sinä sinne menit?'' Pidin korvia luimussa ja ajattelin että ei voi olla mahdollista monen vuoden jälkeen. Nostin pääni aukosta ''Pääsetkö sieltä pois?'' Kysyin sitten ja odotin tuon vastausta.

//Jeh.. ,__,'

#Vivi

Säpsähdin nähdessäni tuon, ja jähmetyin paikoilleni. Avasin suuni sanoakseni jotain, mutten sitten saanut mitään sanottua. ''Mä, mä.. Mä kuljin tätä rantaa pitkin, näitten kallioitten vierest.'' Selitin, tuijottaen yhä tuota hämmentyneenä. ''Ja sit nukahin.. Ja kun heräsin, mä en enää muistanu mist pääsisin takas.'' Jatkoin, hieman nolona. Nieleskelin hermostuneena, en vain uskonut että tuo olisi täällä, luulin jo että hän olisi kuollut, tai jäänyt kaupunkiin.. Tai ehkä jopa saanut kodin. Mutta näköjään hänkin oli joutunut tänne. No, ei siinä mitään vikaa ollut. Tämä vain oli niin outoa.

#Faldo

''En saa puheestasi oikein selvää. Odotas.. yritän päästä sinne'' Yritin ryömiä aukosta, aukko käyden hyvin ahtaaksi mutta pääsin pian sisään. Mietin vieläkin että ei voi olla mahdollista nähdä häntä mutta en ehtinyt pohtia sitä. ''Tule'' Sanoin nopeasti. ja nousin ylös aukon edestä ja hymähdin ystävällisesti. Olin silti hieman varautunut sillä ei voi tietää mitä tuo voisi tehdä vaikka onkin vanha tuttava. ''Ei jäädä tänne jaarittelemaan.'' Käyttäydyin juuri silloin hyvin erinlailla miten yleensä käyttäydyn joka hämmenti minua.

#Vivi

'' En osaaa..'' Nurisin ja yritin pomppia siihen aukolle, yhyh, en tykkää yhtään tästä mun koosta. Lopulta pääsin hypättyä siihen aukkoon, ja lähdin ryömimään tuota kohti, joo'o, se oli kyl varmaan aika järkevän näköstä. Katsoin varovasti tuota silmiin, se vaan oli... Kuinka kauan mäkin jaksan ihmetellä ton täällä oloa? No varmaan ikuisuuden.

//Pitkäpitkä roolauss..~

#Faldo

Odotinkun tuo on ryöminyt aukosta, sen jälkeen lähdin itse ryömimään ahtaasti jakun pääsin pois. Nousin ylös ja jäin katsomaan tuota jähmettyneenä. ''Ammm.. Miten sinä olet täällä..?'' Ääneni olin hieman hiljainen ja hidas sillä olin hyvin hämmentynyt. En pystynyt sanomaan oikein mitään muuta.. Istahdin levottomasti ja katselin hiekkaa ja odotin kärsivällittömästi tuon vastausta.

//Joo.. mua alkaajo nolottaaku näi lyhyitä ... tääki oli semmone surkee kahden rivin vaik yritin vaik kuinka lisätä sanoja tähän D:

#Vivi

Istuuduin ja katsoin maahan hermostuneena. ''No.. Silleen kun me kaikki, olin ettimässä ruokaa kaduilla, kun ne tuli ja toi mut tänne.'' Selitän ja tuijotan yhä siihen maahan. Miks olin näin hermostunu ton seurassa? Jännä juttu, tosiaan. Nieleskelin hermostuneesti, kun en keksinyt mitään muuta sanomista. Leikin siinä samalla tassujeni avulla hiekalla.

//No en mäkää jaksa nyt mitää pitkii, inspis häippässy hevon kuusee :D Yhh, nukahan koht tähä pöyän ääree ~

#Faldo

Hymähdin ja nousin seisomaan, tökkäsin tuota hellästi kuonosta. ''Mutta hei.. Mitäs sinulle kuuluu?'' Virnistin ystävällisesti. Ja olin normaalilla tuulella niinkuin yleensä. Odotin tuon vastausta kärsivälllisesti. Yhtäkkiä tullen suuri tuulen puuska, huiskien turkkiani. Kun tuulenpuuska meni tiehensä, ravistin päätäni. ''Niin siis että mitä sinulle kuuluu?'' Olin lähellä naurahtaa mutta pysyin sitten vaiti.

#Vivi

Jostain syystä aloin nauramaan tuulen huiskiessa tuon turkkia, ja tuon ravistaessa päätä. Kakistin sitten kurkkuani, etten taas alkaisi nauraa. ''Siis, no, sitä tavallista.. Jotain! Kaikkea mahollista jännää..'' Selittelen, miks en ikinä osaa vastata lyhyesti? Kellähdin sitten siinä vahingossa selälleni makaamaan. Perkule vieköön, enkö mä nyt sitten edes pystyssä pysy. Alan kohta oikeasti toivoa olevani Leonberginkoira tai bully kutta.