Opiskelijakämppä, rp.

MIKAYLA
Kuulen jostain muualta talosta huutoa. "Hiton paperiseinät", mutisen ääneen ja naurahdan sitten päälle. Olen sekaisin kun puhun itselleni. Minun pitäisi varmaan hankkia kultakala, jolle puhua.
Läimäisen muotilehden kiinni siihen kyllästyneenä ja kävelen ikkunalle. Katselen sateen ropinaa parvekkeeni ulkopuolella, ja siirrän sitten katseeni parvekkeelle. Hemmetin ruma, totean mielessäni. Kunhan saan kämpän kunnostettua ja sisustettua, on parveke to-do- listallani seuraavana.

Dea#

Sipaisen mustan hiuskiehkuran kasvoiltani ja katson ikkunaa joka on sadepisaroiden peitossa. Vois tää ihana sadekkin loppua... ajattelen ja ryhdyn kokoamaan laatikoista kaivettuja tavaroita, vaikkakin suurin osa on jo koottu.
Sovittelen pari osaa yhteen mutta kyllästyn pian ja päätän lähteä bensa-aseman yhteydessä olevaan kauppaan. Lähden ulos ja huokaisen kun katson taivasta. Avaan auton oven ja istahdan sen mustille penkeille. Käynnistän auton ja ajan kohti kauppaa.



+ SHY lisäsi että ollaan englannissa!

MIKAYLA
Katselen pihasta lähtevän auton menoa hetken aikaa. Kaivan sitten kännykkäni ylisuuren villatakkini taskusta. Kännykkäni on pinkki ja kosketusnäyttö, niin minua. Vanhempani ostivat sen minulle asuessani vielä heidän luonaan, muuten minulla ei olisi varaa lähimainkaan tämän tapaiseen kännykkään.
Raotan terassin ovea ja nuuhkin sadetta. Näppäilen numeron kännykkään. Se alkaa soida.
"Moooi", vastaan iloisesti kun toisessa päässä vastataan. Kuuntelen puhetta hetken aikaa ja ynisen väliin.
"Voisitteko tuoda tänään loputkin tavarat? Huonekalut ja sellaset", kysyn sopivassa välissä. Olen taas hetken hiljaa ja kuuntelen.
"Okei, kiva. Moimoi, mäkin sua", vastaan ja suljen puhelun.

✖ SONIA ✖

Lasken koirani Pruen johonkin siihen keittiön lattialle ja kävelen sitten itse keittiön ikkunalle. Hitto - miksei se sade voi jo loppua? Pruekin näyttäisi haluavan ulos. Hm. Vilkaisen nopeasti ympärilleni tuossa uudessa kämpässä. Onhan tää toki ihan kelvollinen mutta parantelua se vielä kaipaa.

✖ CAMERON ✖

Makoilen edelleen siinä sohvalla mutta nousen hetken kuluttua pystyyn. Tylsää. Vois lähtee tutustuu naapureihin jossain vaiheessa - sitten kun tää sade loppuu. En mä jaksa mennä sinne kastumaan enään. Olin jo märkä joskus kymmenen aikaan aamulla mutta sen jälkeen olin jo vaihtanut kuivat vaatteet. Näin tylsää mullakaan ei kyllä ole ollut pitkään aikaan - olis ees jotain tekemistä.

MIKAYLA
Odottelen hetken kärsimättömänä. Järjestelen tavaroita ja puran muutaman muun laatikon. Taittelen tyhjät laatikot ulko-oven viereen. Vilkuilen vähän väliä ikkunasta.
Sitten kuulen auton tööttäyksen pihalta. Vilkaisen vielä ikkunasta varmistuakseni autosta. Sujautan uggit jalkaani, tungen avaimen taskuuni ja säntään alakerran ulko-ovelle. Avaan oven ja hymyilen autosta kömpivälle hahmolle.
Isä kantaa mukanaan muutamaa kalustepakettia. Opastan hänet suullisesti perille ja annan avaimet kouraan. Haen auton takakontista vielä loput, pienemmät paketit ja paiskon luukun kiinni. Seuraan sitten isää takaisin kotiini.

ALYSSA ~

Siirrän jälleen vallattoman hiuskiehkurani otsalta ja vilkaisen seinälle asettamaani pientä peiliä, ponnarini on aivan sekaisin. Kävelen keittiöön, olen asettanut sinne tasolle yhteenniitatun paperipinkan jossa on talon erilaisia ehtoja, melko vapaita. Seinät saa maalata, lattiat vaihtaa, seinille saa asettaa esineitä ja niin edelleen mutta remontoimiseenkin on sitten aika kello yhdeksän ja ilta viiden välillä, seinät ovat näes ohuet.
Vilkaisen keittiön ikkunasta ulos ja hymyilen hieman, sade ropisee ikkunan laseja vasten. Saisi tuokin loppua että pääsisin ulos käymään.
Sen jälkeen palaan olohuoneeseen säätämään kesken jääneen sohvani kanssa, siihen pitäisi päälynen saada mutta hui, kamalan tiukkahan tuo päälynen onkin. Älähdän pieneen ääneen tuhrautuneena, tipautan itseni lattialle ja katselen jälleen ympärilleni. Kamala sotku..


+ Tai siis jossain siellä päin :DDD

LOMAKE:
Nimi: Brendanya Pegas Sander
Lempinimi(-nimet): Brendan

Ikä: 16 vuotta, nuorin mahdollinen siis.
U-näkö: Kuvassa. Neitokaisella on melko lyhyet, tummat hiukset joita tämä laittelee joka aamu aina uudestaan ja uudestaan, jollei sitten ole kunnollinen vapaapäivä. Silmät tällä on harmaanvihreät ja huulessa rengas, aina käytetään. Meikkiä nyt ei niinkään, muutakuin kajaalia ja ripsiväriä silloin tällöin. Pituutta Brendanilta löytyy 160 cm, eli ei sen suuremmin nyt kumminkaan.

Luonne: Brendan on hiljainen omien teidensä kulkija. Tämä loukkaantuu helposti ja on sitäkin herkempi, ja ottaa useammat asiat melko henkilökohtaisesti. Tytöltä löytyy kumminkin huumorintajua ja hauskuutta, vaikka tiettyjen asioiden oivaltamiseen kumminkin saatetaan tarvita hieman enemmän aikaa kuin mitä muut siihen kaipaavat. Opiskelu on neitokaiselle melko tärkeä juttu, sillä halutaan olla tulevaisuudessa hyvillä teillä. Perfektionistin vikaakin tästä neidistä löytyy, hyvällä tavalla tosin.
Muuta:
- Oikeakätinen
- Vegetariaani
- Polttaa jos tarjotaan
- Alkoholi ei maistu
- Opiskelee lukiossa
- Biseksuaali

Hei se kuva ei tullut... hmm, yritän uudestaan.

Juu, mukana ja voit alkaa ropettamaan kun saadaan ensin esille se kuva

Dea #

Saan auton parkkeerattua juuri sopivasti lähelle ovea jotta en kastuisi liikaa. Paiskaan tummanlilan auton oven kiinni ja sipsutan kauppaan. Erilaiset hajut tunkevat nenääni kun astun sisään kauppaan. Menen suoraan kylmäaltaalle ottamaan pakastekasvis-sekoituksen. Otan niitä 5 ja kävelen altaan toiselle puolelle jossa on jäätelöpaketteja ja muita jäätelöitä. Otan 2 suklaajäätelöpakettia. Kaupasta ostan vielä maitoa, erilaisia mausteita ja sattumalta alennuksessa olevia tuoremehuja. Kävelen kaupan kassalle. "Hei!" Kassalla seisova nuori neiti sanoo ja hymyilee. Vastaan yrittäen olla yhtä pirteä, mutta väsymys esti sen. "50,90 kiitos. Keräätkö leimoja?" Hän sanoo ja hymyilee edelleen mutta ei niin pirteästi. "Tässä ole hyvä." Vastaan ja annan rahat. "Juu voinhan alottaa niiden keräilyn." Kassalle seisova neiti antaa minulle lapun jossa on 1 leima.
Kävelen taas tuossa sateisessa säässä autolleni ja tungen tavarat takapenkille. Käynnistän auton ja lähden kotia kohti.

ALYSSA~

Olen juuri saanut tungettua sen sohvan päälysen oikein, mutta silti se on hieman hassusti. Huoh, ei tämä onnistu ollenkaan. Onnittelen itseäni kun vilkaisen muuttopahivaalitkoita jotka olen saanut jo taiteltua kassan, vilkaisen sitten toiselle puolelle jossa on enää pari.
Hymyilen ja käväsien vilkaisemassa sekaista keittiötäni, sitten muita huoneita. Vanhempani olivat tuoneet ja kooneet sänkyni jo edellisenä iltana, minä asetan siihen patjan ja sijaan sen. Enää lipasto, pari yöpöytää parisänkyni kummallekin puolelle, isohko matto ja muutama lamppu -sitten huone alkaisi olla aika lailla kunnossa.

Pian olen tehnyt kaiken minkä voin, ja vain ruokapöytä on kokoamatta. Sade ulkona tyyntyy hetkeksi joten sujautan jalkani tohveleihini ja kipaisen ulos haukkaamaan sateen raikastamaa ulkoilmaa. Vedän sitä syvään henkeen ja suljen silmäni vain muutamaksi sekunniksi.
"Hmmh.." äännähdän ja alan pohtimaan, minulla on parveke toisella puolella ja silti minä tulen tälle puolelle jossa on ulko-oveni ja portaat joita pääsen alas. Nojaan hetken kaiteeseen mutta kun tunnen muutaman uuden pisaran kävelen sisälle. En tiedä tulivatko ne kenties tuulen mukana vai alkaako sade uudelleen.
"Jahas, totta kai sen piti alkaa uudelleen" mutisen ääneen ja ynähdän kun ulkona alkaa jälleen ropista. Kiljaisen kun kuulen kovan jyrähdyksen ulkoa, hui kamala.
Pitääkin juuri mun pelätä ukkosta, hrr.



Ynhh... Alyssa käy ostamassa kohta puoliin kissimirrin (siis jossain välissä roolipeliä) ja tässä on sen lomake:

Nimi: Tinya
Ikä: 1v.
Skp.: Naaras
Luonne: Melko rauhallinen mutta silti leikkisä, ei pelkää vieraita.
Ulkonäkö: Kuva, jos näkyy. Lyhyt valkoinen turrki jossa on harmaita/mustia läikkiä; selässä, päässä ja hännässä.
Muuta:
- Tykkää istua ikkunalaudalla: näkee ulos
- Sisäkissa
- Sisäsiisti

✖ SONIA ✖

Kävelen jääkaapille ja avaan sen mutta eipähän siellä ole vielä paljon mitään kun ei olla kaupassa käytä. Hm. Pitäisi kai nyt mennä ostoksille että voisi sitten syödäkkin jtn. Cam varmaan alkais valittamaan siitä että sen vatsa murisee. hahah. Nojaa, pitäis varmaan kysyä siltäkin sitten että mitä se haluaa kaupasta. Onneks meillä sentään rahaakin jo on - se on hyvä juttu joskus ne ylisuojelevat vanhemmat ja sukulaiset kun ne antaa rahaakin näin alkuun ettei olla ihan persaukisia. Suljen jääkaapin oven hetken siinä seisottuani ja kävelen sitten olohuoneeseen jossa näen Cameronin loikoilemassa sohvalla. "Tota.. jääkaappi on tyhjä niin meen kauppaan. Tuutko mukaan vai jäätkö tänne?" Kysyn veljeltäni ja hetken kuluttua hymy nousee kasvoilleen. Varmaan se sit änkee mukaan kun ei vieläkään osaa luottaa mun taitoihin ostaa oikeanlaista ruokaa. Johtuu varmaan siitä mitä skidinä tapahtu mut ihan sama.

✖ CAMERON ✖

Tylsää. Suljen silmäni hetkeksi ja avaan ne pian kun Sonia astelee paikalle kysyen että haluanko mennä sen kanssa kauppaan. "Tottakai tuun" vastaan automaattisesti - en haluaisi jäädä tänne yksin tylsistymään. Parempi mennä jonnekkin kuin vain kököttää paikallaan. Sonia hymyilee minulle ja lähtee sitten eteiseen. Hymähdän ja lähden astelemaan kohti eteistä tämän perässä. Tämä lähtee ensin pihalle - onhan sisko aina ollut mua nopeampi tekemään asiat. Laitan mustat converseni nopeasti jalkaani ja nappaan takkini naulakosta ennenkuin lähden pihalle. Huomaan Sonian avaamassa auton ovea avaimillaan. Astelen tämän luokse ja menemme sitten molemmat autoon.

MIKAYLA
Tullessani sisään isä on jo koonnut yhden kirjahyllyn. Miehet ja IKEA, mikä niissä on.
Huomaan myös lähikaupan ruokakassin nojaamassa keittiön seinään.
"Mikä-?" aloitan ja isä kerkeää edelleni.
"Äiti pyysi tuomaan jotain perustarvikkeita", isä vastaa ja jatkaa tv-tason kokoamista. Alan purkaa ruokakassia. Äiti on ilmeisesti kirjoittanut kauppalistankin: mausteita, jauhoja, riisiä, makaronia, sokeria, suolaa, kasviksia... Isä ei näitä osaisi ostaa omatoimisesti.
Saatuani keittiön järjestelyn ja kassin purkamisen loppuun, on isäkin lopettanut tason pystyttämisen. Sanomme heiheit, ja isä käskee soittaa jos tulee ongelmia. "Vanhemmat", tuhahdan taas itselleni kun suljen oven isän perässä kiinni.

ALYSSA~

Tämäkään ohikulkeva ukkosrintama ei kestä kauaa, se siirtyy eteenpäin vain sivuuttaen alueen jolla nykyään asun. Vesi ropisee silti vielä hiljakseen ikkunoihin ja minä päätän vilkaista kaappejani. Melko tyhjiä, tyypillistä. Kahvia kuitenkin on, joten keitän sitä hieman pienellä keittimelläni ja hörpin sitä sitten mustana nojatuolissani kun ei minulla oikein muita tuoleja ole.
Tai on, mutta ruokapöydän tuolit ovat jossakin seinustalla kasassa. Unisena nousen ylös ja vien nyt tyhjenneen kuppini tiskialtaalle, vilkuillen jälleen ulos ikkunasta. Voisi tehdä jotakin nyt kun ei enää sada niin paljoa, mutta toisaalta en tiedä mitä tehdä.
Vilkaisen itseäni, huoh, olenpa taas edustavissa vaatteissa ja nyt toivon ettei kukaan tule ovelleni, no tuskin tulee joten olen siinä pienessä mielessä onnekas. Äiti ja isä ovat tukeneet minua pienellä rahasummalla ja isovanhempani hieman suuremmalla, oikeastaan vain toiset... Se tuli perintönä jonka he jättivät muutama kuukausi sitten.

CHRIS
Kurvaan autollani kerrostalon pihaan ja etsin parkkipaikkaa. Löydän paikan, sammutan auton moottorin, mutta jään vielä istumaan auton sisäpuolelle. Minua ei yhtään huvittanut mennä ulos sateeseen. Pakotan itseni kuitenkin ulos autosta ja nappaan pahvilaatikon takakotista. Lähden raahaamaan sitä huoneistooni.

MIKAYLA
Kerään kaikki tyhjät muuttopahvilaatikot ja huonekalupahvilaatikot ja taittelen ne kasaan. Sullon kaikki kainalooni, vedän uggit jalkaani ja avaan oven selkä menosuuntaan päin. Lukitsen oven ja kompuroin hetken kääntyäkseni oikein päin ja pitääkseni taitellut laatikot kainalossani.
Lähden sitten kävelemään rappusia alas, läiskien vahingossa pahvilaatikoilla menomatkalla seiniä, kaiteita ja ovia.

ALYSSA~

Taitellut pahvilaatikkoni kasaan eteistilaan ja viimeistelen vielä muutamia asioita. Esimerkiksi tietokoneeni ja televisioni johdot ovat vielä aivan sekaisin ja ne saisi joku tekniikan ihmemies värkätä, jos sellaisen keksisin jostakin.
Saatuani nuo kaikki pahvilootat eteiseen, otan ne kaikki kantooni ja tungen lenkkarit jalkaani lähtien sitten kärräämään tavaroitani ulko-ovesta. Kävelen pientä tasannetta pitkin ja meinaan vahingossa tipauttaa pahvilootat kaiteen yli. Nyt tässä säässä en ala niitä viemään alemmas vaan heivaan nuo kaiteen viereen, lähelle oveani.

✖ SONIA ✖

Ajan valkoisella autolla supermarketin pihaan. Pitäisi meinaan ostaa ruokaa. Hm. Kännän avainta ja sammutan auton. Katsahdan nopeasti vieressäni istuvaa veljeäni ja astun sitten ulos autosta. Paiskaan oven kiinni ja lähden kävelemään kohti supermarketin ovea. Kuulen pian takaatani oven paiskauksen. Heh. Tulihan se Cameron sieltä - vihdoin ja viimein. Katson käsissäni olevaa avainta ja painan siinä olevaa nappia - se on muuten aika kätevää kun auto lukittuu automaattisesti kun siitä painaa. Toivottavasti tää päivä tästä paranee kun on meinaan aika tylsää nyt aamulla ollut.

✖ CAMERON ✖

Astuttuani autosta ulos lähden kävelemään Sonian perässä kaupan ovelle. Kuulen sen piippauksen mikä tulee kun auto lukittuu - Hm. Itse kyllä haluaisin oman ajoneuvon. Moottoripyörä olis jännä. Virnistän itselleni ja tungen sitten kädet hupparini taskuihin. Saisin varmaan vain haaveilla sellaisesta - ehkä joku päivä on varaa niin voisi sellaisen ostaa. Katson kunnolla eteenpäin siinä kävellessäni ja huomaan kuinka Sonia meneekin jo sisälle. Laitan vähän vauhtia jalkoihini ja saavun puolijuosten sisälle supermarkettiin. Otan Sonian kiinni ja kävelen sitten normivauhtia. "Hidasta ny vähän" sanon tuolle virnistäen ja katselen ympärilleni. Pitäisi kai tollanen ostoskärry ottaa. Nappaan nopeasti ostoskärry jonosta yhden. Sille varmaankin on kyllä tarvetta koska paljon ruokaahan tässä tarvitaan. Pakko myöntää - ahmatteja me molemmat ollaan. Se nyt on ainakin samanlainen piirre meillä - kaksosiahan tässä ollaan.

ALYSSA~

Vilkaisen taivaalle ja huokaisen, toivottavasti sade loppuisi ainakin huomiseen koulupäivään mennessä. Miksi kesäloma on aina niin lyhyt, voih.
Nappaan avaimen taskustani ja avaan ulko-oveni astuen sitten sisään, toivottavasti kukaan ei häiriinny taitelluista pahvilaatikoistani jotka juuri heivasin ulkokäytävälle tai mikä ihme se ikinä onkaan. Riisun lenkkarini ja suljen oveni. Hetken päästä istunkin jälleen ihan siedettävän näköisessä olohuoneessani. Pöydän olen onneksi saanut koottua, oikeastaan kaiken, huh. Suljen silmäni hetkeksi ja avaan ne melkein heti kun kuulen oveltani kummallista ääntä, raapimista?
"Mitä hemmettiä?" mutisen itselleni kysmyksen kun nousen ja käpöttelen ulko-oveani avaamaan. Siellä istusekelee aivan litimärkä kissa joka naukuu säälittävästi. Päästän sen sisään kun en muutakaan voi ja katselen kun se istahtaa eteiseeni aivan ihmeissään. Olikohan tässä ennen sen koti, voin vain ihemetellä.

Olen juuri saanut kissan kuivattua ja annettua sille hieman tonnikalaa, nyt se kehrää ikkunalaudallani ja mietin outoa tapahtumaa, tai ei niinkään outoa. Huomenna koulun jälkeen voisin käydä pistämässä johonkin kauppaan ilmoituksen kissasta, jos se olisi jonkun.
Kesyltä se vaikuttaa, pidän sen jos kukaan ei tule hakemaan sitä... Vai voiko kissan noin vain ottaa? No minäpä käynkin kyselemässä sitä sitten.




~ Hmm... muutin hieman suunnitelmia kisulin kohdalla ^-^

✖ SONIA ✖

Kuulen ostoskärryjen rätinän takanani - ja vilkaistessani taakseni näen siellä vain veljeni. Hymähdän itsekseni enkä kyllä varsinaisesti itsekään tajua syytä hymyilyyni. Mulla nyt on vain outo tapa hymyillä sellaisille asioille jotka ei normaalisti hymyilyttäisi tai ehkä se johtui vaan siitä että Cam oli jotenkin jotenkin hauskannäköinen noiden kärryjensä kanssa. Nojaa, whatever. Nappaan heti ensimmäiseksi jtn ranskanleipää ja muuta. Tungen ne sitten siihen Cameronin pitelemään ostoskärryyn ja jatkan matkaa pakasteosastolle. Jos jonkun pakastepitsan ny ostais. Hm.

✖ CAMERON ✖

Työnnän kärryjä ja huomaan Sonian vilkaisevan minua yhdessä kohtaa - hymyillen. Mikäs totakin nyt taas sitten hymyilyttää? Virnistän ja katselen kuinka tämä tunkee ranskanleivän kärryihin ja pari muutakin leipäpussia. Seuraavaksi kun saavumme pakasteosastolle tämä hakee jonkun pakastepitsan. Parempi kai toikin on nyt kuin ei mitään. "Ostetaan vähän kaikenlaista nyt vai?" Ehdotan 'kysymysmerkin' kera. Olisi kiva jotain herkkujakin saada. Sonia vain nyökkää ja menee edeltä jonnekkin. Pysähdyn juomien osastolle ja otan pari kokispulloa, maidon ja fantaa pullon. Noniin. Nyt kun nää saadaan hoidettua niin päästään nopeasti kotiinkin.

MIKAYLA
Vien pahvilaatikot alakerran pahvinkeräykseen ja tallustan sitten takaisin kämppääni. Lukitsen oven perässäni ja menen katselemaan ikkunasta ulos. Minulla ei ole mitään tekemistä, ennen kuin saan järjesteltyä itselleni tv:n ja nettiyhteyden yhtiöitteni kanssa kuntoon. Olisi niin paljon helpompaa, jos minulla olisi edes kämppis tai jotain, mutta ei. En ole tottunut olemaan yksin.
Sade näyttää taukoavan ainakin tältä erää. Avaan parvekkeen oven. Huomaan oven vieressä vielä pahvilaatikkoja ja kiroan ääneen. Otan ne kainalooni. Vien ne kohta alas. Menen niiden kanssa nauttimaan vielä hetkeksi kesäpäivön tuoksusta. Huomenna on virallisesti syksy, koska koulut alkavat.
Nojaan parvekkeen kaiteeseen ja suljen silmäni. Tunnen jonkin liukuvan pitkin käsivarsieni ihoa.
"Voi \"#!¤¤¤", totean ja avaan silmäni katsoakseni miten muutama taiteltu pahvilaatikko lepättää alakerran naapurien terassille.


// Kuka asustelee alakerrassa? Tuun kyläilemään.

SONIA

Ei siinä kyllä kauaa kulunut ennenkuin olimme taas kävelemässä autolle - tällä kertaa me kylläkin kannoimme kauppakasseja, molemmat. Hymähdän ja astelen auton takakontille. Otan autonavaimet esille ja painan sitä nappia taas jolloin auton ovet aukeavat. Avaan takakontin ja lastaamme kauppakasit sinne. Hymähdän pienesti ja suljen sitten takakontin. Menen sitten kuskin paikalle ja käynnistän auton. Kuulen pian mahani kurnivan - ehh.. johtuu varmaan siitä että aamiainen jäi syömättä. Kamala nälkä yhtäkkiä. "Sitten kun päästään kotiin niin voin tehdä jotain ruokaa? Mulla ainakin on hirveä nälkä" Kerron pelkääjän paikalle (viereeni) istuvalle veljelleni.

CAMERON

Lastattuamme kassit sinne auton takakonttiin, istun Sonian viereen siihen pelkääjän paikalle. Kuulen itsekkin kuinka tuon maha yhtäkkiä murisee. Virnistän itsekseni ja tajuan että mullakin ihan kamala nälkä. "Juu, käy. Mullakin nälkä" vastaan siskolleni kuullessani tämän kysymyksen. Ruoka tosiaankin maistuisi. En oo moneen tuntiin syönyt mitään. Tässähän kohta kuolee nälkään. Laitan turvavyön kiinni ja Sonia käynnistääkin sitten auton. Kun auto lähtee liikkumaan kohti kotia, käännän katseeni auton ikkunaan ja katson ohi menevää maisemaa hiljaisena. Oli vain jotenkin kummallinen olo ei muuta.

/ Nää vaikka asuu siellä alakerran kämpässä Nää voi vaikka huomata sen sitten kun tulee kohta kotiinsa.

MIKAYLA
Katselen pahvilaatikkoja hetken. Alimmainen näyttää kastuvan täysin, sillä terassi on vielä märkänä. Rukoilen, ettei uusi sade ala vielä. Pahvia on silloin vielä hankalampi yrittää kaapia pois terassista.
"Hitto", sanon vielä hiljaa ja menen sitten sisälle. Suljen parvekkeen oven perässäni. Jätän loput pahvilaatikot oven viereen nojaamaan.
Niin noloa. Ensiesittäytyminen uusien naapureiden kanssa kertomalla että roskasin heidän terassinsa. Kiva.

ALYSSA~

Hääräilen itsekseni keittiössä ja tajuan lopulta että olen saanut aikaan vähistä aineksistani ihan mukavasti ruokaakin. Onneksi toin näitä mukananai, hih. Paistinpannulla ruskistuu vielä pikkuisen muutama kanapihvi -tai mitä ovatkaan, ja kattilassa porisee riisi, nami.
Pian istun pöydässä syömässä tuliseksi maustettua ruokaani ja katselen ympärilleni, kissa on edelleen ikkunalaudalla istumassa joten jätän sen rauhaan ja jatkan syömistäni. Syötyäni vien asitiat tiskialtaalle ja lähden ulos, pahvilaatikkoni ovat edelleen parvekkeen tyylisellä kulkuväylällä. Kiikutan ne pihalla olevaan katokseen josta löytyy myös biojäteastia, sekjäteastia ja niin edelleen.
Sitten palaan takaisin talolleni tai yksiööni oikeastaan ja istahdan nojatuoliini hieman väsyneenä.