Joo tälläi surkee. Ei kannata lukee. 8D
Katselin, kuinka puristit ruskeaa, nahkakäsilaukkuasi rystyset valkeina ja väläytit punatuilla huulillasi minulle tekohymyn. Kavahdit taaksepäin, kun en vastannutkaan hymyysi. Olit kai tottunut siihen, että sinulle hymyiltiin, että sinulle ei koskaan laitettu vastaan.
Kuvittelit varmasti olevasi oikein kaunis; kyllähän sinä miehet sait edestäsi lakoamaan, mutten ymmärtänyt miksi. Kuka järkevä ihminen suostuisi katselemaan sinun botoksista turvonneita huuliasi, tekoripsiäsi, tekokynsiäsi, tekorusketustasi, silikoonirintojasi, ylivärjättyjä huonokuntoisia hiuksiasi... Olin jo alkanut ajatella, että joku oli rakentanut sinut Kiinassa ja lähettänyt tänne - siksi välillä, kun nukuit, tarkastin niskasi, josko siellä lukisi kohokirjaimilla "Made in China".
Niin, sinä olit äitini. Se, joka synnytti ja kasvatti minut. Olit huono äiti - et koskaan pitänyt minusta sen kummoisempaa huolta, häärit vain jossain ties kenen kanssa. Opin laittamaan ruokani ja lukemaan iltasatuni itse. Tulit kotiin aina viinalta haisten, ja tiesin varautua raivokohtauksiisi, sillä viina teki sinusta arvaamattoman. Piilouduin sänkyni alle vapisten, kun kuulin piikkikorkokenkiesi terävän äänen kaikuvan lattiasta. Olisi ehkä ollut parempi, että minulla olisi ollut isä - mutta ethän itsekään tiennyt, kenen kanssa olit minut saanut. Olin vahinkolapsi, minua ei kaivattaisi. Niin sinä ainakin sanoit minulle.
Olin alkanut ymmärtää sinua ja käytöstäsi. Ei sinusta ollut äidiksi, et sinä osannut ajatella niin kuin muut äidit. Tutustuin muutamaan ihmiseen, joiden luona oleilin suuren osan päivistäni. Heillä opin tietämään, millainen todellinen ja hyvä äiti on. Heidän äitinsä olivat huolehtivaisia, eivätkä heidän äitinsä koskaan huutaneet lapsilleen.
Nyt, kun olin tarpeeksi vanha muuttamaan omilleni, et olisikaan halunnut luopua minusta. Olit varmaankin elätellyt toiveita siitä, että olisin jäänyt asumaan luoksesi vielä pitkäksi aikaa, niin että olisin voinut elättää sinua. Mutta ei, en kestäisi luonasi niin kauaa.
Hymyilin, kun painoin autoni kaasupoljinta. Hymyilin, koska pääsisin viimein muuttamaan omaan talooni ja saisin omaa rauhaa. Vilkaisin pikaisesti sivupeilistä sinua, mutta se osoittautui virheeksi. Näin sinut, mutten ehtinyt edes huomata sitä kuorma-autoa, joka minuun suurella vauhdilla törmäsi. Viimeisenä muistan vain sen, kuinka näin sinut laittamassa essu päälläsi ruokaa kun olin lapsi.
Näppäilit sormet täristen ja kohmeessa numeron 112 ja pian hälytysautojen kimeät äänet alkoivat soida. Kun minut oli viimein saatu sen audoksi kutsutun romukasan sisältä ulos ja laitettua paareille, kyykistyit viereeni ja painoit suukon poskelleni. "Hyvää yötä, rakkaani".
Aihe: Hyvää yötä (oneshot) 
19/9/2010, 18:18
