Rp. Sisäoppilaitos

Mike

* Rojahtaa sohvalle ja katselee ulos ikkunasta, nojaa posken käteensä. "Hmm, juu, joku uusi, Alex taisi sanoa nimekseen. Ihan hyvä tyyppi. Missä vaiheessa lienee tullut, varmaan yksityiskyydillä tai jotain, ollut täällä jo jonkin aikaa", heittelee ajatuksissaan jakoavaintaan, naurahtaa "tuli sillä aikaa kun korjailin sitä pirun moottoria, taisin vähän... jumittua autotalliin. Mutta uskomatonta! Jo kuukauden olen hikoillut ja tarkistanut ties kuinka monta kertaa kaikki liitokset ja venttiilit, mutta vihdoinkin, vasta nyt, tajusin katsoa tulpan alta, missä -" lopettaa kuin seinään, ja antaa vastentahtoisesti punan kohota poskilleen. Alkaa taas nauraa. "Hups, anteeksi. Varmaan kiinnostaa. Mutta olisit nähnyt, se riivatun tulppa - okei okei!" naureskellen hyppää sohvalta ja kävelee ikkunaan, katsahtaa alas pihalle, jossa uudet oppilaat etsivät tavaroitaan bussin tavarakontista. Hieroo otsaansa. "Aika paljon. Pian nähdään, saanko Bennyn tilalle uuden punkkakaverin", hymyilee viitaten koko kesän tyhänä olleeseen huoneeseensa. *

/ en toki ole unohtanut täällä käymistä , anteeksi ;<<

// Nnnoooo...?

// Minneköhän ovat Jeffery ja Jeanette hävinneet...

/// Sori sori sori... En oo pitkään aikaan käyny tääl, ku on ollu konkekielto, ja sitte netti ei oo toiminu, ja aikaa ei oo ollu. Nyt alan kumminkin roolaamaan taas, kunhan pääsen vaan rytmiin takaisin.

// No, teidän jälkeenne, olkaapa hyvät.

// ahh, anteeksi

Jeffery#

"Joo, nähäänhän se. Mä en ite haluu mun huoneeseen ketään, tai no enpä
mä kai siihen pysty vaikuttamaankaan" vastaan Mikelle ja naurahdan
itsekkin. Istun nojatuolissa ja nousen kuitenkin pian ylös kun en jaksa
paikallanikaan olla. Kävelen sitten ympäriinsä melko tyhjässä ja jo
tylsän tutuksi käyneessä tilassa.

Jeanette#

Lähden seuraamaan Sophieta hetken päästä, enhän minä yksinkään täällä
jaksaisi vain olla. Istun tämän viereen ja katson sitten tyttöä. Sen
jälkeen annan katseeni vaeltaa piirrustukseen jonka hän on juuri tehnyt,
tai siis sydämmeen joka on maahan piirretty. Pieni hymy nousee
kasvoilleni. "Olen vasta tullut tänne" vastaan sitten , hyvin paljon jäljessä, tytön kysymykseen.

#Sophie

Katsahdan tyttöön. Ja hymyilen pienesti.
-Okei, vastaan tälle.
Kännykkäni pirisee ja puhelimeeni tulee tekstiviesti.
Katson sen. Se oli tietenkin äidiltä. Heti kysymässä, että miten koulu menee.
Laitoin viestin, ettei ollut edes vielä alkanut. Hmm... Mitäköhän se äitiäni kiinnostaa, mietin itsekseni.

Jeanette#

"Mitäs nyt?" kysäisen, ihan tottumuksena tullut että kyselen aina kuka soittaa tai lähettää viestiä, dammit. "Sori, ei oo tarkotus udella. Se on vaa ihan tämmönen pinttyny tapa" selittelen nopeesti ja kattelen Sophieta.

#Sophie

''Juu, ei se mitään...'' sanon ja katson vielä kerran viestiä.
''Mutsi vaan'' sanon ehkä hieman ärtyneenä, en ole ärtynyt jeanetelle vaan äidilleni...

//Pääsisiks vielä mukaan? Voisin tulla sekä tytöl että pojal