OS: Hyvää huomenta

Cromy pyysi laittamaan tämän tänne, joten kiittäkää/valittakaa hänelle. n___n


- Hyvää huomenta -

Vesipisarat valuvat auton ikkunalasia pitkin ja muodostavat mitä ihmeellisimpiä kuvioita. Autossa pauhaa musiikki, joka osin peittää sateen äänen. Auton ulkopuolella on yö. Etupenkillä kuljettajan uniset, puoliksi auki olevat silmät yrittävät keskittyä pysymään tiellä. Välillä kuljettaja säpsähtää, räpyttelee silmiään kuin juuri herännyt ja suoristaa ryhtiään. Kohta kuitenkin ryhti valahtaa yhtä kumaraksi kuin aikaisemmin.

Takapenkin matkustaja on nukahtanut syvään uneen ja tuhisee hiljaa. Oranssit, pitkät hiuksensa hän on sitonut löyhälle letille, mutta hiuslenkki on jo tipahtanut pois, minkä vuoksi letti on alkanut aueta. Joku on asettanut hänen päälleen mustaruudullisen pehmeän viltin ja vetänyt aivan liian suuren pipon hänen päähänsä. Hänen huulensa sinertävät pienesti, sillä hän on aiemmin palelluttanut itsensä kylmässä talvi-ilmassa. Hän on nukkunut autossa jo seitsemän tuntia kuin olisi vajonnut syvään talviuneen.

Palataanpa takaisin etupenkille. Kuljettaja puristaa rattia rystyset valkeina, kuin sen tuoma pieni kipu pitäisi hänet hereillä ja estäisi häntä nukahtamasta. Hän puree alahuultaan ja joutuu yhtenään siirtämään silmilleen valuvia epämääräisesti leikattuja etuhiuksiaan pois, jotta hän näkisi tielle. Hän lisää musiikkiin ääntä, mutta varoo laittamasta sitä liian kovalle, jottei takapenkillä oleva matkustaja heräisi.

Tie on liukas, sillä se on märkä. Lumi on alkanut muuttua rännäksi sateen vaikutuksesta ja näyttää siltä, kuin kevät jo tulisi. Tosiasiassa kevät on vielä kaukana ja maa paksun lumipeiton alla nukkuu talviunta. Auton takaikkunaan on alkanut muodostua kuurankukkia, koska sade alkaa loppua ja tehdä tilaa pakkaselle. Aamu alkaa pikkuhiljaa sarastaa ja ensimmäiset talviaamun auringonsäteet pilkahtelevat horisontissa.

Pian kuljettaja haukottelee syvään ja kääntyy moottoritieltä pienelle maantielle. Maantie kulkee läpi mäntymetsän. Tien varrella on autioita taloja, mutta kun kulkee tietä tietyn verran, saapuu violetinvärisen, vanhanaikaisen talon pihaan. Sen talon pihaan, jossa autossa olevat asuvat.

Auto pysäytetään nopealla jarrun painalluksella ja kuljettaja pomppaa ulos autosta. Hän avaa takaoven ja nostaa lettipäisen poikaystävänsä syliinsä. Hän asettaa pipon paremmin toisen päähän ja kietaisee viltin toisen ympärille "kapaloksi". Hän kaivaa kohmeisilla sormillaan taskustaan avaimet ja kävelee etuovelleen, poikaystävä yhä sylissään.

Sisälle päästyään hän laskee toisen sängylle. Hän painaa suudelman toisen kylmettyneille huulille ja silittää hänen poskeaan. Hän kuiskaa hiljaa:
"Hyvää huomenta, rakkaani."

hyvä toi on o_o <3

tees lisää näitä

uijui pakko sanoo että hemmetin hyvin kirjotat.

Kivaa ja kaunista kuvailua. Kirjotat hyvin ja sujuvasti. Jotkut lauserakenteet ei kuitenkaan olleet sujuvia eikä oikeen suomenkielisiä, mistä ehkä näkyy sit tää ropetus läpi.

Kaunista<3
Tosi hyvää luettavaa ja mukavasti kuvailtu. Kirjotat tosi hyvin ja sujuvasti, omilla silmillä on vaan pieni ongelma lukea valkoista mustalla taustalla. Tai ylipäätään tekstiä, satun tarviimaan silmälasit jotka mun harmikesni tulee vasta myöhemmin, mut se ei nyt ollu olennaista. '
Teeppä tämmösiä lisää?

Oii, kirjotat tosi hyvin. :3 Tykkäsin muutenkin tarinasta, eikä se päättynyt onneks mitenkään sen dramaattisemmin niinkun oneshotit yleensä. Hähäh, tykkäsin kyllä.