Fantasiaroolipeli ~ Taikametsä

Mary astuu ulos, ja kehräävä Prue näyttää erittäin tyytyväiseltä.

Tyttö haikeasti sulkee oven ja istuu sen eteen painaa pään polviinsa.

James huokaisee ja avaa talonsa oven. Hän nostaa katseensa sekamelskaan, mitä ei ole jaksanut siivota.
" Pakko purra.. " Poika sanoo tuskissaan lisääntyvän veren ansiosta.
~
Neitokainen sulkee oven ja seuraa ystäväänsä. Lauren katselee kaunista kesämaisemaa hymysuin. Puut kukkivat kauniisti, ja hän katselee niitä ilo silmässä.

~ " Ja niin leijona rakastui lampaaseen.. " Hän kuiskasi.

Mary kävelee jonkin aikaa ja näkeekin pian kotinsa. Tyttö menee ovelle ja hakee kassinsa jossa on pyyhee sekä uikkarit. Mary laskee kissansa lattialle ja menee taas ulos, sulkien oven perässään. Tyttö katsahtaa Laureniin. "Mennään nyt."

Poika hoipertelee takaisin ulos. James etsii katseellaan ja katseeseen iskee yksi kyläläinen, ihmismuodossa. Hän hyppää heti tämän tytön päälle ja puraisee kaulaan imien.
~
" Jep. " Lauren toteaa ja lähtee kävelemään edellä kohti rantaa. Hän katselee tutkivasti polunvarsia, jos löytäisi taas kukkia. Neitokainen lopettaa etsimisen ja riisuu sandaalinsa rantahiekalle.

Mary astelee perässä ja ottaa sandaalit pois jalastaan heidän tultuaan rannalle. Tyttö katselee merelle päin ja hymyilee.

Tyttö riisuu heti bikinien päällä olleen mekon hymyillen.
" HIIJAAA! " Lauren huutaa juostessaan täysillä hymyillen veteen.
Pian hän jo polskii laiturin päässä.

/Alan vaan roolia jostakin kohden 8')/

Andreij istuskelee puron ääressä kuunnellen sen hiljaista lorinaa. Samalla tuo kuuntelee ympärillä liikkuvien sekä olevien olentojen ääniä. Pojan pää on painettuna alas ja tuon punaiset silmät on suljettu.

James juoksee äkkiä piiloon, ettei ketään näkisi. Samassa hän huomaa Andreijin. Poika tuhahtaa hiljaa.
~
Lauren ui rantaan takaisin.
" Taidan lähteä, minulle tuli kylmä. " Hän huokkaa Marylle ja heilauttaa tälle lähtiessään. Neitokainen törmää Andreijiin myös ja punastuu hieman, eikä tiedä mitä sanoa.

Adreij'n silmät rävähtävät auki, kun Lauren törmää tuohon. Poika ponkaisee salamana pystyyn ja silmäilee neitokaista tutkivasti.

Poika katselee hämmentyneenä. James ei ole ikinä nähnyt ystäväänsä punastuen noin. Hän päättää seurata tapahtumaa pienen hetken sivusta.
~
" A-anteeksi. " Neito sopertaa nousten. Lauren pudistaa mekkoaan ja katsahtaa pojan punaiseen silmiin. Hän hymyilee pienesti, mutta hymy laantuu nopeasti ilmeettömäksi.

"Ei se mitään", Andreij sanoo hiljaisella, värittömällä äänellä. Tuo silmäilee yhä Laurenia kiinnostunut pilke silmäkulmassaan. Poika vastaa nopeasti neidin hymyyn sanomatta sanaakaan,

James katselee yhä kummissaan.
~
Lauren pysyy paikallansa, hiljaa. Hän ei halua lähteä mihinkään, hän vain katselee Andreijin silmiin. Neitokaista kiinnostaa tämä salaperäinen poika.

"Ömm.." Andreij takeltelee mutta päättää sulkea suunsa. Mitä järkeä puhua, kun voi kommunikoida puhumattakin? Poika kääntää päätään sivulle yhä katse kiinni Laurenissa, joka on yllättävän sievä.

Neiti ihmettelee mitä tuo salaperäinen poika oli sanomassa. Laurenia viehättää tuo poika olemuksellaan. Hän tutkiskelee poikaa, muttei edelleenkään liiku mihinkään.

Andreij aukoo jälleen kerran suutaan sanoakseen jotain mutta sulkee sen aina viime tipalla. Poika kääntää jälleen päätään tutkien Laurenia yhä katseellaan, Tuo ei liikahda mihinkään mutta jatkuva hiljaisuus alkaa pikku hiljaa hermostuttaa tuota.

Lauren, ottaa askeleen lähemmäs. Hän on pian melkein pojan nenässä kiinni.
" H-haluaisitko tulla m-meille? " Neitokainen kuiskaa hiljaa ja ujosti.

"No tuota.. E-eikai tässä mitään muutakaan tekemistä ole", Adreij takeltelee Laurenille vastauksen hiljaisella äänellä. Tuo äänestä kuulee jännittenyt sävy, sillä poika ei ole koskaan ollut näin lähellä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa.

" S-selvä, tule perässä. " Lauren kuiskaa ja lähtee kipittämään talollensa. Hän katsoo maahan myös jännittyneesti. Neitokaista ujostuttaa, mutta hän haluaa tuntea pojan paremmin.

Nadreij nyökkää ja lähtee kävelemään neitokaisen perään. Tuo päättää, että ei ole viisasta muuttua sudeksi juuri nyt.

Neiti saapuu talollensa ja avaa oven. Lauren astuu ensin itse sisään ja istahtaa sohvalle. Hän odottelee poikaa, hieman innostuneen oloisena.

Adreij astuu sisälle Laurenin taloon. Tuo silmäilee ympärilleen kiinnostuneena. "Sinulla on hieno koti", poika toteaa pikkiriikkinen hymy huulillaan. Tuo siirtää katseensa Laureniin yhä tuo minimaalinen hymynpoikanen huulillaan,

" Kiitos. " Laurenkin uskaltaa väläyttää valkoiset hampaansa pieneen hymyyn. Hän katsahtaa Andreijiin hieman lumoissaan. Tytön ujous katoaa yhtäkkiä.

Andreij istahtaa lattialle, koska se tuntui juuri sillä hetkellä kohteliaalta Laurenin upeaa taloa kohtaan. Poika silmäilee yhä taloa ihaillen, mutta kyllä tuo välillä itse emäntää katsoo.

Lauren näkee parhaaksi istua lattialle pojan viereen.
" Öhh.. Mikä sinua viehättää? " Hän katsoo poikaa kysyvästi.
Neiti lähestyy taas hieman Andreijta.