RP: Saari kaukana täältä

Laitan tänne nyt tällaisen hyvin simppelin perusropen, josko porukka hieman aktivoituisi. Sopii siis kauemmin pelailleille kuin vasta-alkajillekin.

En omista tämän ropen tekijänoikeuksia, sillä peli ei ole itseni suunnittelema, samoin, kuin myöskään johdanto ei ole kirjoittamani.



AUTIOSAARI

Otsikko kertoo kaiken. Tyyppimme ovat haaksirikkoutuneet autiolle saarelle, missä ei ole sähköä eikä puhdasta vettä. Muistattehan, että sinä et voi löytää, yllätys yllätys, mitään tietokonetta tms,. Haaksirikko on tapahtunut lentokoneturman yhteydessä. Kone syöksyi veteen lähelle rantaa, ja näin ollen kaikki sisälle jääneet ja kuolleet hukkuivat koneen mukana (näin vältymme mätäneviltä ruumiilta).
Itse kone oli matkalla Uudesta Seelannista valtameren yli Pohjois-Amerikkaan.

Alueesta

Saari on sen verran suuri, että sen ympäri ei kannata lähteä kävelemään. Rannalla on pehmeää hiekkaa, ja merivesi on kädenlämpöistä. Rantaviiva on melko suoraa ja täynnä luonnonheikkarantoja, paikoin on myös pyöreitä laguneita.
Metsä on lähinnä Trooppista sademetsää. Saaren takana sijaitsee suuri toiminnassa oleva tulivuori. Kun kuljemme metsässä, voimme löytää jotain (Mitä?).

Eläimistä

Saarella on apinoita, panttereita ja kaikkea tähäntapaan. Saaren linnusto on värikästä ja ruoaksi voi pyytää pieneläimiä. Fantasiaeläimiä, ei kuitenkaan ole.


Idea

Ideana on yksinkertaisesti pysyä hengissä (eikä mitään Goldingin Kärpästen herraa, kiitos. Toim. huom.). Ennemmin tai myöhemmin lienee joka tapauksessa järkevää järjestää kokous, jossa päätetään tavoite: jäädäkö saarelle ja perustaa sinne elämä, vaiko rakentaa esimerkiksi lautta ja yrittää paeta. Peli on käytännössä katsoen melko vapaissa käsissä, te, hyvät ropettajat, päätätte, mitä tapahtuu ja mihin suuntaan juoni lähtee rullaamaan. EI MYÖSKÄÄN OLE SANOTTUA, että hahmojen tulisi rakastua. Mitä tosielämässä tapahtuisi? Millaiseksi ihminen muuttuu jouduttuaan eistyksiin kaikesta tällaisiin ääriolosuhteisiin? Kaikkien kanssa ei myöskään tarvitse tulla toimeen, joskin se lienee melko haitallista pitemmän päälle.

Tavara

Jokaisella, on siis mukana yksi (tai useampi PIENI) tavara, Esm, Jaffapullo, kyniä, valokuva... Jos olette onnistuneet pelastamaan koko käsimatkatavaralaukkunne, hyvä niin.



Tarvittavat tiedot

Nimi: (Onko henkilö Uudesta Seelannista vai kenties lomalainen/työmatkalainen/kouluretkeläinen jostain muualta?)

Sukupuoli:

Ikä: (Ikähaarukka on jokin 16-30v.)

Luonne: (Vähän pääpiirteitä, ei romaania [tuleeko toimeen ryhmässä, onko vetäytyvä..])

Ulkonäkö: (Kuvan saa liittää, jos kokee tarpeelliseksi)

Tavara(t):

Reissun syy: (Miksi hahmo oli koneessa?)

Muuta: (?)

______________________________

Mukana:

April Sonya Osborn - 20v. - Bunny

Joshua Yamamoto - 22v. - Shyren

Chelsea Emily Carter - 18v. - SunSet

Jan-Crishter Walter - 19v. - Valentin

Tulen mutta teen lomakkeeni tässä jossain vaiheessa, kun nyt on vähän kiire! kuulostaa kumminkin kivalta )

Mäkin voisin tulla mukaan Lomaketta tulisi myöhemmin

Asia selvä, lomaketta sitten kun ehditte.

Tässä se ny sit tulee

Nimi: April Sonya Osborn (Uudesta Seelannista, synttäri matkalla)

Sukupuoli: neiti

Ikä: 20 (täyttää sinä päivänä, kun lähtee matkalle)

Luonne: April on tuntemattomien seurassa hiljainen, mutta muuten tulee toimeen kaikkien kanssa. Hän myös stressaantuu helposti.

Ulkonäkö: Picc

Tavara(t): 2x matkalaukkua täynnä vaatetta (matkalaukussa on toki muutakin, kuin vaatetta, mutta en nyt jaksa niitä luonneida ), läppäri, kännykkä,(läppärii ja kännyy ei kyllä voi käyttää, mutta.... laitoin ne nyt tähän kanssa) tulitikkuja, kynä, paperia, kaikki muu katoaa.

Reissun syy: Synttäri matkalla

Muuta: (?)
-Bandoo tatuoituna kädessä
- On syntynyt Kiinassa.
-Näyttää nuoremmalta mitä oikeasti on.

Mukana, oma lomakkeeni tulee pikapuoliin.

Jaa, kuulostaa kiinnostavalta Katsotaan nyt miten kesälomalta ehdin mutta lomakkeen ainakin luon tähän.


Nimi: Joshua Yamamoto, Brittiläis-Japanilainen

Sukupuoli: Mies

Ikä: 22

Luonne: Joshua Yamamoto on hieman syrjäänvetäytyvä ja ujo persoona. Nuorehkolla herralla ei ikinä ole ollut pysyvää kotia ja sen takia hän ei viihdy pitkään paikallaan vaan on aina liikkumassa -vähintäänkin sitten kävelee. Tositilanteissa saattaa Joshua kuitenkin ottaa tilanteen haltuun ja hän osaa toimia myös pomona vaikka jättäytyykin mieluiten sivummalle. Ideoitakin Joshualla riittää ja huumorintajua, mutta mieheen saattaa välistä olla hankala tutustua. Suuttuakkin Joshua osaa, tällöin mies on pippurinen. Hän ei anna yhtään periksi ja viha saattaa leimahtaa hyvinkin nopeasti.

Ulkonäkö: Enpä tähän hommaa kuvaa joten selitän: Joshuan voi kuvitella helposti jos tietää miltä japanilaiset suurinpiirtein näyttävät. Joshua on siis syntyisin Japanista mutta äidin ollessa puoliksi Britti, muutti koko perhe sittemmin Britteihin asumaan. Nuoren miehen huikset ovat sinimustat, ne siis tietyssä valossa näyttävät hieman sinertäviltä, ja silmille ulottuvat etuhiukset
kun muut hiukset puolestaan ovat hieman lyhyemmät.Silmät ovat vihreät, mutta eivät nekään erityisen kirkkaat. Mies omistaa hoikan varren josta löytyy myös jonkin verran lihaksia kun yksinäinen vapaa-aika menee treenatessa tai netissä. Vaaleita käsivarsia peittää enää vain haaleat viillot joita kesäisin Joshua piilottelee rusketuksella.
Asustus on miehellä välillä erikoinen ja välillä tavallinen. Yleensä vaatteista löytyy ainakin pillit -tai lökärit- tai löysä kraka.

Tavara(t): Joshualla on aina taskussaan linkkari ja sytkäri. Sytkäri on alituista tupakointia varten ja linkkari ihan muuten vain.

Reissun syy: Joshua lähti erään hyvin yhtenäisen musiikkiporukan kanssa kiertämään maailmaa. Vapaudenkaipuu voisi kaiketi olla syynä. Nuoret herrat ja yksi nainen kuitenkin olivat käyneet Japanissa ja monissa muissa maissa. Pohjois-Amerikkaan oli tarkoitus mennä kokeilemaan onnea muusikonuralla.

Muuta: Tummatukkainen mies polttaa paljon ja juokin jonkun verran, mutta se ei ole pakkomielteinen tapa. Hermostuneena miehelle tulee pieni pakkomielle kynsien tai kynsinauhojen pureskelemiseen. Joshua sattuu myös olemaan homo, mutta on kyllä ollut useaan otteeseen naisenkin kanssa yhdessä. Mies ei omista paljoa ystäviä, vain muutaman hyvän. Joshua myös soittaa kitaraa ja bassoa.

Tässä olisi oma lomakkeeni:

Nimi: Chelsea Emily Carter (Uudesta- Seelannista)

Sukupuoli: Nuori nainen

Ikä: 18

Luonne: Chelsea on hajamielinen mutta fiksu nuori nainen. Hän voi olla välillä syrjäänvetätyvä haaveilija, mutta kuitenkin hän osaa olla sosiaalinenkin kun sille päälle sattuu. Hän kyllä tulee toimeen ryhmässä ja osaa toimia sellaisessa jos tarve vaatii ja hän tietää mitä täytyy tehdä, voisi siis sanoa että hän on myös reipas ja ahkera.Huumorintajua ja sinnikkyyttä tästä neidistä kyllä löytyy, joten hän ei ole ainakaan mikään pessimisti..

Ulkonäkö: Kuvassa

Tavara(t)
Chelsean isompi matkalaukku huuhtoutui mereen, mutta hänelle jäi kuitenkin hänen sininen rinkkareppu,joka sisältää:
- Jonkun verran vaatteita (suurin osa huuhtoutui mereen)
- Pyyhe
- Hiusharja
- Deodorantti
- Piirrustuslehtiö
- Penaali (jossa on kyniä)
- Ipod
- Pari kirjaa
- Linkkari
- Digikamera
- Nenäliinoja
- Bikinit
- Sekä karkkipussi ja novelle friss -pullo

Reissun syy: Oli matkalla tätinsä luo
Muuta:
- Pelkää kuollakseen käärmeitä

Kyllä, molemmat mukana. Lupaan tehdä oman lomakkeeni viimeistään huomenna, muutenkin
voidaan vielä hetki odotella mahdollisia muita pelaajia.

Tässäpä tämä, teen kuvan myöhemmin.

Nimi: Jan-Crishter Walter(Britti)

Sukupuoli: Mies

Ikä: 19

Luonne: Taiteilijaluonne. Rakastaa hiljaisuutta ja yksinoloa, rauhoittuu luonnossa ja hakeutuukin sinne usein. Ei välttämättä ujo, mutta harvasanainen. Viihtyy myöskin enimmäkseen omissa oloissaan, ei liiemmin välitä ryhmä- tai tiimityöskentelystä, ellei sakkiin sitten satu hyvin samanhenkisiä ihmisiä - mikä on melko harvinaista. Ajattelee paljon, käsittelee kaikkea pitkän prosessin kautta. Mieleltään kuitenkin varsin avoin, eikä koskaan pyri tuomitsemaan ketään ensivaikutelman perusteella. Usein tätä kuitenkin luullaan töykeäksi ja ylimielisyydeksi, mikä johtuu pitkälti vaiteliaisuudesta ja hiljaisuudenviehätyksestä. Pohjimmiltaan mies on kuitenkin lempeä ja ymmärtäväinen, fiksu ennen kaikkea.

Ulkonäkö: Liitän kuvan, kunhan saan sen tehtyä. Jan-Crishterillä on kiharainen, punainen hiuspehko ja pisamia. Hänen ripsensä ovat tummat, mikä luo ilmeeseen hauskan kontrastin savuisenvihreiden silmien kanssa. Varreltaan hoikka, sillä kävelee ja liikkuu paljon (enimmäkseen luonnossa tekemässä havaintoja ja etsimässä "sitä itseään"). Vaatetuksena yleensä ei mitään sen erikoisempaa, lentokoneessa tällä sattui olemaan päällään kevyt huppari, uimacaprit ja pistokkaat.
KUVA (klikatkaa):

(tyytykää tähän ärsyttävään photoshop-muokkaukseen, olen _surkea_ puuvärien kanssa)


Tavara(t): Kiitos insinööreille vedenpitävistä olkalaukuista! (Mies sukeltelee ja muutenkin "reippailee" sen verran, että tällainen antiluonnollinen kapsäkki kuuluu kuvioihin.) Pieni laukku sisältää:
- piirroslehtiön ja muutaman erilaisen kynän
- maalla sekä vedessä toimivan kameran
- linkkuveitsen
- kännykän (jossa ei ole kenttää)

Reissun syy: Päätti toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa ja opintojen välissä kiertää palloa aina kunnes varat loppuvat. Oli jo ehtinyt Eurooppaan ja Australiaan, sitä myöten Uuteen Seelantiin, josta tämän oli tarkoitus jatkaa matkaansa Amerikoihin ja sieltä mahdollisesti kotiin Englantiin, tai poiketa matkalla Kanadaan ja sitä kautta Venäjälle.

Muuta: Näkee kaiken luojan luoman edes jossain määrin kauniina ja kiehtovana, tästä syystä ilmeisesti suuntaukseltaan bi. Kovin romanttinen mies ei kuitenkaan ole, eikä hae reissultaan rakkautta. Ei missään nimessä siis romantikko, enemmänkin taivaanrannanmaalari, seisoo omilla jaloillaan.


_________________________


Aloitetaan peli viimeistään lauantaina. Tätä ennen saa jo kirjoittaa, mutta toivoisin, että ne, jotka vielä miettivät mukaan tulemista, tekisivät lomakkeensa deadlineen mennessä. Myöhemminkin saapuneita otetaan toki mukaan, mutta kesken pelin mukaan hyppääminen voi tietenkin olla oma haasteensa.

ALOITUS: Lentokone on laskeutunut epäonnistuneesti veteen noin sadan metrin päähän rannasta. Turmasta on kulunut puoli tuntia, kone on jo vajonnut pinnan alle. Oletteko jo ehtineet tutustua saareen, vai uitteko vielä? Onko teillä vammoja?

// No niin, aloittelen tästä. Kuka tahansa saa jatkaa, ei kirjoitusjärjestystä. Uusia otetaan kyllä vielä mukaan, viestiä vain kehiin, jos kiinnostaa.

Jan-Crishter

* En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että ihminen voi mennä jonkinlaiseen shokkiin ja silti säilyttää toimintakykynsä. Ainoa järkevä ajatus, joka päässäni tällä hetkellä näet pyörii, on se, että iloitsen järjettömästi kenkieni löytymisestä. Olin potkaissut ne jalastani, kun olin lähtenyt uimaan kohti rantaa. Kevyt aallokko oli kuljettanut ne rantaveteen, josta ne juuri poimin.
En ole varma, mutta voisin kuvitella, että näillä leveysasteilla esiintyy jonkin verran petokaloja. Oli siis ollut minun onneni, että olin vaistonvaraisesti uinut rivakasti rantaan, ja että lentokoneen räjähdys ja putoaminen oli sekoittanut vettä sen verran, että lähivesistöjen kaikki eväkkäät olivat ilmeisesti poistuneet reviiriltään hetkeksi. Hait haistavat veren kilometrien päästä.
Koko tilanne tuntuu jotenkin epätodelliselta. En ole edes pahemmin haavoittunut, vain mustelmilla. Nekin johtuvat oikeastaan paniikissa liikehtineistä ihmisistä ja putoilleista matkatavaroista. Koneestakaan ei ole jäljellä enää mitään, turmasta ei kerro muu kuin ohut, jo ilmaan levinnyt savukerros veden päällä. En ole myöskään nähnyt ketään muuta tällä saarella, vaikkei kone iskeytynyt kuin reilun sadan metrin päähän rannasta.
Kun nyt istun hyvän matkan päässä rannasta, ja rehevät puut luovat varjoja kasvoilleni, kuulen jo mielessäni, kuinka joku älähtää touhulleni ja käskee keskittymään tulevaan - istunko tässä seuraavat viikot, enkö tosiaan aio vetää asioiden edistymiseksi edes viivaa hiekkaan? En kuitenkaan pysty kuvittelemaan sellaista ihmistä, jonka sydän tosiaan olisi niin kylmä ja kivestä veistetty, että ei antaisi minun tässä istua hiljaa hetken aikaa - niiden satojen kohtalon hylkäämien ihmisten vuoksi, jotka suunnaton Intian valtameri oli juuri nielaissut hautaansa. *

// Viestien ei toki tarvitse olla näin pitkiä ja yksityiskohtaisia, mutta ensimmäiseen viestiin yleensä tulee pakattua aika paljon kamaa.

~April

Hieron päätäni ja olkapäätäni kirvelee ikävästi. Se ei ole ihme sillä olkapäässäni on 5 sentin haava ja se näyttää aika syvältä. Alan uida kohti rantaa, joka on vaivalloista, sillä pitäisi pitää matkalaukut mukana, että olisi edes jonkinlaista selviytymis apua.
Jalkani ylettävät jo maahan ja katselen ympärilleni. Saari näyttää todella isolta ja alan kaivaa matkalaukkuani. Löydän turkoosin huivini ja sidon sen heiveröisesti olkapäähäni.
Näin ei voinut käydä tämä ei voi olla totta, ajattelen ja mietin vanhempiani. Kuinka huolissaan hekin mahtavat olla ja entä miten poikaystäväni selvisi matkalta. Toivon parasta sillä en halua, että hän kuolisi.

Chelsea#
Avaan silmäni, pääni tuntuu raskaalta..Siitä huolimatta yritän istua jonkilaiseen istuma-asentoon. Pitelen yhä päätäni, siihen sattuu, kuin joku yrittäisi takoa päätäni päästäkseen ulos.
'Uhh, missä olen?' ajattelen itsekseni. Katsahdan merelle ja huomaan olevani jonkilaisella rannalla, yritän katsoa näkyisikö merellä mitään, ei mitään.. Pääni sattuu vietävästi..
'Ai niin! Lentokone putosi taivaalta ja molskahti mereen, olin selvinnyt ihmeen kaupalla ja olin uinut ties varmaan monta tuntia, kuka tietää. kun ei ole kelloakaan mistä katsoa, olin uimassa ja sitten törmäsin johonkin kallioon, olen kai ajautunut tänne..'
Nousin ylös ja yrittäisin raahautua rantaan, mutta jalat petti alta ja päädyin nojaamaan palmua vasten..
'Onkohan kukaan muu selviytynyt siitä onnettomuudesta, tätini täytyy olla huolissaan minusta koska minun piti mennä sinne..'
Mietin kuinka paljon aikaa on kulunut tunti, päivä, viikko, en tiedä..
Mutta minulla olisi muutakin painavampaa huolenaihetta kuin ajankulu, en jaksanut enää ajatella..Siinä vain nojasin palmuun ja katselin merta, oli aivan hiljaista merilokkien huutoja lukuunottamatta.

~April

Näin jonkun tytön palmun luona. Olkapäähäni ei sattunut enää paljoa. Kävelen hitaasti ja ontuvasti tytön luo.
-Oletko kunnossa? kysyn häneltä ja katselen merelle päin. Silmäkulmastani tippuu kyynel.

Chelsea#
Katselen merelle, kunnes olin kuulevani jotain, kuin ihmisen äänen.. Hämmästyin 'onko täällä siis muitakin vai oikutteleeko näköni' ajattelen itsekseni.
Näin että hahmo tuli minua kohti.. Tunnistin hahmon naispuoliseksi, hän kyseli vointiani. Pitelin päätäni ja vastasin:
- Enköhän..en usko ainakaan mitään vakavaa.. entä itse? lisään vielä kun näen hänen kävelevän ontuvasti. Näin myös kyyneleen tippuvan
'Ehkä on parempi olla kysymättä miksi hän itkee' ajattelen. En myöskään ymmärrä miksi hän on huolissaan minusta...

~April

-Kyllä minä kai, vastaan hänelle. -Pitää käydä vähän uimassa.Sanon haikeana.
Pompaan nopeasti veteen ja alan uida takaisin lentokoneelle.
Matka on pitkä, mutta pääsen lopulta perille. Kysyn lentäjiltä, jotka kelluvat pelastusliivien varassa; oletteko nähneet pitkää musta hiuksista mistä, nimeltään John Enfold.
He katsovat minua surullisena ja kertovat, että hän oli kadonnut.
Alan itkeä. Lentäjät ihmettelevät ja kysyvät mikä minulla on. Vastaan, että hän oli poikaystäväni. Lentäjät sanoivat, että ovat pahoillaan. Ja uin takaisin rantaan itkien.
Löydän halkoja ja sytkäri minulla on matkalaukussa. Alan tehdä tulta. Itken ja katson merelle. Voiko olla enää mitään kamalampaa.

Jan-Crishter

* Hiljaisuudestani minut herättää ihmisääni. Nousen seisomaan, vilkaisen vielä höyryävään vedenpintaan ja lopulta käännän hitaasti katseeni ääniä kohti. Niemen takana seisoo kaksi tyttöä, joista toinen virittelee tulta.
Olen jo tarpeeksi hämmästynyt tapahtuneista, ja koska olen muutenkin melko, hmh, epäsosiaalinen, ainakin vetäytyvää tyyppiä, en lähde esittelemään itseäni. Olisi tietenkin eri asia, jos jompi kumpi heistä olisi pahasti haavoittunut ja tarvitsisi apua, mutta kun meitä turmasta selviytyneitä ei näytä kuin kourallinen olevan, tulemme tapaamaan luultavasti ennen pitkää väistämättä.
Samassa todellisuudentaju iskee minuun kuin aasin potku. Jos he olisivat haavoittuneita. Hyvä taivas. Minähän voisin itsekin olla verissänipäin - eikä minulla ole tarpeistossani mukana ainoatakaan esiaputarvikkeen tapaistakaan. No, oma paitani, sillä voisin sitoa haavat. Sen jälkeen olisin paidaton ja aurinko polttaisi ihoni karrelle. Myöskään ruokaa tai vettä ei kuulu varustukseeni.
Aluksi ajatus saa ihoni nousemaan karheaksi, mutta kun olen hetken aprikoinut tuskallista tilannettani ylhäisessä yksinäisyydessäni, päätän nousta ja ottaa selvää veden juomakelpoisuudesta. Nousen ylös ja olen jo lähdössä kävelemään, kun tunnen jonkun tarraavan hiuksiini. Laiskasti käännän päätäni, enkä voi mitään itselleni, vaan päästän suustani herskähtävän naurahduksen. Pieni apina on juuri hullaantunut pehkoni raikkaasta väristä. *

~April

Katselen kuinka pieni apina hyppää erään pojan päähän. Se näyttää hassulta ja minua naurattaa ja alan hymyilemään. Ensimmäistä kertaa tällä saarella minua hymyilyttää, mietin itsekseni. Katselen tulta ja muistelen, mutta sitten ravistan päätäni, en halua muistaa mitään enempää. Onneksi minulla sentään oli vielä yksi vesipullo laukussani. Kaivan laukkuani ja otan pulloni. Juon siitä tilkan. -Hmm... Pitäisi löytää joku kattila, sanon itsekseni.

Chelsea#
Laitan lisää puuta tuleen.. Kuulin apinan äänen ja huomasin tarttuvan pojan hiuksiin 'luuli varmaan linnunpesäksi..' ajattelin hymyillen.
- Käyn tuolla, sanoin tytölle ja osoitin vähän matkan päässä olevaa viidakkoa;
- Käyn katsomassa onko siellä mitään syötävää.., lisään.
Menen poikki pusikon, jotkin pensaat raapivat jalkojani, mutta en antanut sen haitata. Katsoin ympärille näkyisikö mitään syötävää..
Katselen kaikkialle, heikoin tuloksin, menen takaisin rannalle.Ja mitä huomaankaan siellä oli rinkkareppuni..
'Luulin tämän hukkuneen mereen' katselin ihmeissäni, se oli hieman märkä, mutta laitoin sen selkääni..
Sitten menin takaisin ruuanetsintään... Nyt se olisi helpompaa kun on linkkuveitsikin mukana. Huomaan persikkapuun, otan muutaman mukaani, en nimittäin uskaltaisi mennä kovinkaan kauas. Menin takaisin rannalle..
Menin takaisin tytön luo ja huudan:
- Hei, ota koppi! heitän yhden persikoista tytölle.
Samalla istahdan tulen ääreen.

~April

Kuulen kuinka tyttö kertoo minulle, että menee etsimään ruokaa. Hymyilin hänelle vastaukseksi ja annoin tulen lämmittää jalkojani ja kasvojani.
Pian se sama tyttö tulikin takaisin. Hänpä oli nopea, mietin.
Tyttö heitti minulle persikan ja otin sen kiinni.
-Kiitti, sanon tytölle ja alan syödä persikkaa.
-Kuka sää oot? Mää oon April? sanon tytölle hymyillen.
-Olisi kiva tuntea edes joku tältä saarelta, lisään vielä.

Jan-Crishter

* Nostan apinan päästäni ja katselen sitä. "Kuulehan", totean enemmänkin itselleni, "se, että sinä olet siinä, säästää minulta suuren vaivan. Elinehtonasihan nimittäin on, että tällä saarella kasvaa syömäkelpoisia hedelmiä", hymyilen vaatimattomasti. Todellisuudessa olen kuitenkin huomattavan helpottunut - en ole mitenkään sinut tappamisen kanssa, oli kyse sitten eläimistä tai ihmisistä.
Vähän matkan päässä tytöt syövät jotain hedelmiä. He ovat näköjään ennättäneet edelleni. En pane tuota pahakseni, mutta huomaamattani mieleeni livahtaa alitajuntani lähettämä kysymys: olenko minä haaksirikkoutunut tänne pelkästään kaksi tyttöä matkassani? Kyse ei toki ole siitä, ettäkö olisin jotenkin sukupuolirasistinen, päin vastoin. Ja nämä tytöt ainakin näyttävät tulevan hienosti toimeen. On vain hämmentävä ajatus, että koko siitä monisatapäisestä turistilaumasta vain nuo kaksi olisivat selvinneet.
Samassa muistan taas, mitä olin aikeissa tehdä. Lähden hitaasti kävelemään lähemmäs, joskaan en tutustuakseni, vaan etsiäkseni sopivan ohutkaarnaista puuta. Katseeni on koko ajan luotuna ylös lehvistöön ja käteni kokeilee tutkivasti puiden pintoja. Lopulta löydän sopivan yksilön ja kiepautan itseni istumaan sen notkolle varrelle. Linkkuveitseni auki saatuani alan varovasti raaputtamaan kaarnaa pois paljaan rungon päältä. Pieni apina istuu yhä harteillani, ja minusta jopa melkeinpä vähän tuntuu, ettei se ihan heti aio pois lähteäkään. *

Chelsea#
- Eipä mitään, hymyilin takaisin.
Puraisen persikkaa ja otan repustani novelle friss pulloni. Ja otan huikan siitä.
Kuulin tytön kysyvän nimeäni, minustakin olisi varmaan tutustua johonkuhun täällä..
- Mä oon Chelsea, hauska tavata, hymähdin ja katselin taas merta, tänään on kaunis päivä.
- Onhan se mukavaa tuntea Ainakin joku, hymyilen, mutta sitten taas muistin Katie-serkkuni, joka odottaisi minua Californiassa, hymyni hyytyi.
'Mitäköhän hän ajattelee, onkohan hän huolissaan minusta, olen aika varma että onnettomuus tulisi uutisiin ellei ole jo..'

~April

Hymyilen tytölle takaisin.
-Mitä varten sää olit tuo lentokoneessa? Kysyn kiinnostuneena.



//Sori, ku roolaan näin pieniä :<

Chelsea#
Havahduin ajatuksestani:
- Ai mä vai? Olin menossa tätini ja Katie-serkun luo Californiaan, meillä oli tarkoitus pitää hauska loma..., entä sä?
Katseeni osui niemen toisessa päässä olevaan poikaan ja mietin:
'Mitä hän tuolla yksin tekee tai no onhan hänellä apina seuranaan, mutta kuitenkin, onkohan hän edes huomannut meitä..'
Toinen apina pomppasi takaani ja huomasin sen haluavan yhdrn persikoista ja se katseli anelevan näköisenä. 'Varmaan vasta poikanen'
- Tässä, annoin yhden persikoista apinalle ja se hymyili minulle ja hymähdin takaisin. Sitten annoin tulen taas lämmittää kasvojani.

// Ei se mitää, aina ei oikee inspaa

~April

-Täytin tänään 20-vuotta, joten lähdin synttärimatkalle poikaystäväni kanssa, sanon vaisusti.
Minua alkaa itkettää ja peitän kasvoni.
Kuuntelen lokkien ''laulua'' ja katselen haikeana merelle päin.