RP: Long ride

Der#
Tutkin kasetteja. Irvistän kun luen ensimmäisen kannesta: Evin Presely. #Ei, hemmetti, täähän on ihan sekoa!# kiroan mielessäni. Katson seuraavaa kasettia: Muinaisen muistot. "Mitä ihmeen kasettejan sulla oikeen on täällä?" huikkaan Wolfielle. Heialutan avonaisesta ikkunasta kasettia jonka kannessa lukee mielestäni ihan selvästi: Munaisen muistiot.

EVANNA#
"Kerrankin jollain järki pelaa", naurahdan.
"Mitä kaikkea siellä on?" kysyn Deriltä katsellen lumoutuneena Joyn pussia. Ei tältä matkalta ainakaan musiikkia puutu.

Joy #

Vilkaisen Derin ottamia kasetteja. "Mun on parempia", tokaisen ja katson niitä taas kuin suklaata. Ah, suklaata. Nyt rupesi tekemään mieli. "Mulla on Elviksen kaikki levyt, Joan Jettiä, Suzi Quoatroa ja kaikenlaista muutakin", virnistän ja heiluttelen pussia purren huultani.

Der#
"Ööö..." mutisen ja selailen levyjä. "Hmmm... Elvis ja... No katsoppa itse", sanon hymyillen ja ojennan Evennalle noin viisi levyä. Munaisen muistot mukaan lukien. Ehkä hän vahingossa kertoisi, mitä siinä lukee.

EVANNA#
Katson palvoen Joyn heiluttelemaa pussia.
"Kuule Cadillac, sä sait just kilpailijan", sanon virnistäen ja taputan istuinta. Okei, on ehkä hieman outoa puhua elottomille tavaroille, mutten pääse tavastani eroon.

Otan Derin ojentamat kasetit ja luen nopeasti niiden nimet.
"Mikä tämä on?" kysyn palauttaessani kasetit takaisin eteen.

Joy #

Laitan ihanan pussini takaisin kassiin ja kiinnostun minäkin kaseteista, joita Evanna selailee. Peruskamaa...hyvä.

// Mä lähden kohta. Pitäkää hauskaa! Huomenna tuun sitten taas ; ) Vaikka tuskin te mua kaipaatte. :DD

Kaivataampas :> //

EVANNA#
"Tiedätkö sinä, mikä ihme tämä on?" kysyn ojentaen Joylle jonkun muistelmalevyn.


Mäki meen.. : ( //

Joy #

Katsahdan kasettia ja pudistan päätäni. "Ei tiatoo", mutisen ja katselen seesteisesti, harmaan sinertävillä silmilläni auton kojelautaa.

// Dodi, nyt meen, moik. : (

// [edit] AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAMITÄ kirjoitin olevinaan vastauksen kakkossivun viimeiseen viestiin... hei guys, nyt, slow down, jooko? Määrä ei korvaa laatua.

Wolfgang

* Ja kuinka maailma meni sekaisin..., nojailee edelleen kuskinoveen ja kuuntelee hajamielisenä Elviksen matalaa laulua, ... paitsi tietenkin minun vanhempani, jotka eivät muusta kuin musiikista ja sen aikakausista puhukaan. Onko upeampaa, kuin isä ja äiti, jotka ymmärtävät lastensa kieltä ja musiikkia, jotka antavat rakkautensa lisäksi kaiken, jopa sen... mitä hän ei pyydä, katsahtaa kartanoa ja sen kalseita, vaaleanruskeita seiniä. Ja sen ainoan, jota pyytää... siitä he eivät voi luopua. Vain päästää hetkeksi irti, kääntää päänsä niin, ettei voi nähdä kartanoa syrjäsilmästäänkään. Hieraisee silmiään.
"Hmm, joo... Ei siellä taida olla kuin Mozartia", mutisee. Hymyilee auton kyydissä jo istuville ystävilleen. "Takapenkillä Joy, Evanna ja Sophie, pelkääjänpaikalla Der - missäs muuallakaan - ja etupenkillä tietenkin myös kuski ja -" loikkaa autoon suoraan kuskinpuoleisen oven yli, mutta kumartuu vielä nostamaan jotain auton vierestä. "... Jenny", istuu ratin taakse ja laskee kitaran Derekin syliin. Käännähtää virnistäen ympäri. "Joko mennään?" *

Joy #

"Uu.." sanon. "En tiennytkään, että sulla on tyttöystävä Wolfie.." mutisen ja kurottaudun eteen kurkistaen Derekin syliin. "Ja kuuma sellanen", sanon 'hymy korviin asti' huulillani. Hipaisen upeaa kitaraa - ajatellen omaa kulunutta isän vanhaa kitaraa sängylläni. Käännän katseeni kitarasta Wolfieen ja asetan kasvoilleni ilmeen 'onnea poika, sinua onnisti todella' ja asetun sitten takaisin taakse nauraen. "Mennään, mennään. Sitähän tässä on odotettu koko aamu!" virnistän iloisesti.

Sophie #

Hymyilen ja sanon: ''mennään vaan.''
Kaivan käsilaukustani irtokarkkipussin ja alan mutustelemaan karkkeja. Käännän katseeni Wolfien kitaraan. ''Tuokin on kyllä todella hieno'' sanon: ''sinulla on kaikki niin hienoa.'' tokaisen ja virnistän.

Joy #

Avaan silmäni jotka suljin. "Mm... haistanko karkkia? Saanko? Mulla on addiktio karkkeihin", sanon ja hymyilen Sophielle koiranpentu ilmeellä ojentaen samalla kättäni.

Wolfgang

* Tuntee niskavillojensa nousevan, kun kuuntelee Sophieta ja Joyta. Samantien tunne vaihtuu ja miehen poskille nousee hailakka puna. Hymähtää, muttei käännä katsettaan tyttöihin. "Niinhän se taitaa olla", huokaisee. "Lämmin kuin naisen syli, mutta yhtä lailla se laulaa kuin mikä tahansa muukin", nykäisee taskustaan Cadillacin avaimet ja näin ollen sivuuttaa leppoisasti Sophien huomautuksen 'kaikesta hienosta'. Asettaa avaimen virtalukkoon, katsahtaa Derekiä 'hei jätkä tää on menoa nyt' -katseella ja kääntää. Konepellin alla moottori karjaisee, mutta nopeasti laantuu leijonamaisesta murinasta ilveksen kehräykseen. Nostaa kulmiaan ja kääntyy Sophieen päin pahoitteleva ilme kasvoillaan; "Moottori kyllä pelaa, mutta sori, näyttää vähän siltä, ettei kuski lähde käyntiin ilman colaremmiä." *

Joy #

"Heihei! Tää on nyt epäreilua, mä olin jonossa ensin", sanon ja asetan kasvoilleni murjottavan ilmeen, valuen takaisin Cadillacin pehmeää penkkiä vasten. Olen siinä hetken muka 'loukkaantuneena', mutta sitten tokaisen iloisesti: "Mutta anna sitä karkkia Wolfielle äkkiä, että päästään joskus matkaankin!" Hymyilen ja hyräilen taas Elviksen tahtiin.

Sophie #

''Lausahdus taitaa pitää paikkaansa, kun avaa karkkipussin saa yhtäkkiä monta uutta ystävää'' sanon naurahtaen ja ojennan pussin eka Joylle ja sitten Wolfielle.
''Noniin herra hienon auton omistaja, voisimmeko nyt lähteä... '' sanon Wolfielle virnistäen.

Joy #

Hymyilen hyväksyvästi Sophielle ja mussutan karkkia isoon ääneen tyytyväisenä. Kun viimeinenkin palanen katoaa pohjattomaan vatsaani, äännähdän tyytyväisenä ja suljen silmäni. Rakastan tuota aurinkoa, joka polttaa sopivan paahtavasti ihoani.

Wolfgang

* Katsahtaa vielä takapenkkiläisiä ja tarkistaa, että kaikki ovat kunnolla mukana, eikä penkeillä pyöri tuulen riepoteltavissa olevia irtopapereita. "Okei", hymähtää katse jo tiessä. "Mennään vaan." Tuuli sieppaa jo ensihyräyksellä tämän otsahiuksista, ja pihatammen oksien välistä siivilöityvät auringonsäikeet valuvat nopeasti auton kiiltävän pinnan yli.
Mikä onni, että Der jätti portin auki, ajattelee pistäen oikealla kädellään aviator-aurinkolasinsa silmilleen - avoautoissa kun ei ole aurinkoläppiä. Jarruttaa ja pihatien hiekka rouskuu Cadillacin renkaiden alla. ... Vaikka jonkunhan se on kuitenkin suljettava, manaa ja loikkaa taas oven yli sulkeakseen taakse jääneen pihaportin. *

Der#
"Mulle kans", hymyilen Evelle ja nuuhkutan karkintuoksuista ilmaa.

Joy #

"Mites... saitteko hyvät todistukset? Mulla oli siinä kiire sillon niin en kerinny kattoon ollenkaan edes omaani", sanoin ja katselin toisia kysyvästi tarkkaillen sivusimlällä Wolfieta, joka sulki porttia ja toisella silmäkulmalla Evannaa, Deriä ja Sophieta.

Der#
"En oikein", vastaan. #Lukihäiriöisenä on turha haaveilla kunnon torkasta#, mietin vähän happamena. "Entä sä?"

Joy #

"Ai", sanon. "No, sellasen normaalin. Kiitettäviä ja vähän huononpia, mutta ei mikään toodella hyvä. Keskiverto", sanoin. Olin ollut todistukseen ihan tyytyväinen - toki se OLISI voinut olla parempi, mutta siihen oli tyydyttävä.

Der#
"Jaa, mun paras on vissiin seiska..." totean ja mutisen sitten: "Mikä sillä Wolfiella kestää...?"

Joy #

"Ehkä se juuttu jonnekin", naurahdan. "Ei seiska edes oo huono. Mullakin oli pari seiskaa", sanon mietiskellen.

EVANNA#
"Mul oli yks ysi, muutama seiska ja loput kasei", sanon hymyillen ja huokaisen.
"Eikai siinä portin sulkemisessa kovin kauaa mene?" huikkaan Wolfielle.

Wolfgang

* Kuuntelee jostain tajuntansa pohjalta, kuinka muut puhuvat todistuksistaan. Ehkä en kehtaa kertoa omista arvosanoistani, pohtii, vaikkei olekaan aivan varma, liittyykö kavereiden juttelu jatko-opintoihin vai yleisemmin opiskeluun. Näkee mielessään kuvan keltavalkoisesta paperistaan, josta paistoi useampikin erinomainen - liikunta, musiikki, matematiikka, saksa, fysiikka - ja vielä useampi kiitettävä. Puree hammastaan ja jo hieman raivopäissään kalauttaa portin kiinni. Aiemmin talvella eräs vieras oli liukastellut autollaan porttia päin, ja tämän jäinen lukko oli vääntynyt hieman hankalakäyttöiseksi. Ärähtää kovaan ääneen ja puskee metalliovet yhteen, ja viimein salpa loksahtaa kitisten kiinni. Pyyhkäisee otsaansa ja vielä ravistaa toisella kädellään porttia varmistaakseen, että se todella lukkiutui. Kun ovet pysyvät jähmeinä, huoahtaa ja juoksee takaisin autolle. Loikkaa jälleen Cadillacin etuoven yli ja painaa kaasua jo ennen, kun ehtii istahtaa. Hymyilee muille ja naurahtaa kepeästi samalla, kun heittää taas aurinkolasit nokalleen. *