anteeks oli pakko laittaa.
- THE LETTER I COULDN'T SEND -
Avaan kierrevihkoni ja alan kirjoittaa kirjettä sinulle. Olen jo monta kertaa aikonut kirjoittaa kirjeen sinulle, mutten olekaan jostain syystä kirjoittanut sitä.. Olen päättänyt, että kirjoitan sen nyt. Minun on pakko, että saan vuodatettua edes hieman tuskaani pois. Montakohan rutattua paperia lentää roskakoriin tällä kertaa..?
”Hei rakkaani,
mitä sinulle kuuluu? Näin eilen sinut kadulla, kun kävelit vastaani. Katseesi hipoi maata ja kyyneleet valuivat poskiasi pitkin, joten tuskin huomasit minua. Näytit niin surulliselta ja masentuneelta, että päätin lähettää sinulle kirjeen. Toivon, ettet ole surullinen erostamme, sillä sinun täytyy päästä ylitse. Edes sinun täytyy, jos minä en pääsekään. Yritän kyllä koko ajan unohtaa sinut, mutta se on vaikeaa.
Olen alkanut ymmärtää, että minun ei olisi pitänyt jättää sinua. Meillä oli omat huonot aikamme ja riitamme, mutta pääsimme kuitenkin aina niiden ylitse. Emmekö voisi yrittää päästä tästäkin yli, yrittää palata takaisin entiseen? Kai se on myöhäistä nyt... Ehkä hätiköin, kun sanoin, että haluan erota. Sinähän sanoit, että se suudelma sen tuntemattoman pojan kanssa ei merkinnyt sinulle mitään. En vain kyennyt uskomaan, minä olin silloin typeristä ihmisistä typerin päällä maan. Antaisin mitä vain, jos voisin palata siihen hetkeen ja uskoa sinuun. Muistan, kuinka nauroit päin naamaani, kun kerroin erostamme. Kysyit, että pilailenko. Kun vastasin, että en pilaillut, katseesi kostui. Et kuitenkaan ruvennut itkemään - onneksi. Viimeinen yhteinen hetkemme päättyisi kyyneliin - sitä en haluaisi muistaa. Kaikista tyhmin näky maan päällä on nähdä sinut itkemässä, koska se satuttaa minua.
Olen yrittänyt totutella yksinoloon, mutten ole onnistunut yrityksissäni. Kotonani on hiljaista ja kuollutta, kun sinun eläväinen naurusi ei ole viemässä tilaa. Toivon joka hetki, että olisit täällä luonani, ja voisin taas maistaa vaniljanmakuisen huulirasvasi... Uskon kuitenkin, että sinulla on parempi ilman minua. Sinä saat kuitenkin itsellesi kenet tahansa haluat, toisin kuin minä. Ja vaikka saisinkin kenet tahansa muun kuin sinut, sinä olet silti ainoa, jonka todella haluan elämääni.
Alan pikkuhiljaa kyllästyä tähän ainaiseen itkuun, sillä en voi hengittää nenäni kautta, kun se on aivan tukossa kaiken itkun jäljiltä. Itken nytkin, joten kirjoittamani sanat voivat olla hieman suttuisia. Anteeksi siitä. Meinasin viime yönä tukehtua tyynyyni ja kauhistuin sitä aluksi, mutta sitten tajusin, että eihän minun tukehtumisellani ole väliä. Ei minulla ole mitään syytä olla tukehtumatta, kun et ole enää minun. Jos tukehdun ja kuolen, tulethan hautajaisiini?
Ajattelin muuttaa jonnekin toiseen kaupunkiin, jonnekin kauas. Niin, etten voisi enää törmätä kadulla tai suosikkipaikoissamme sinuun. Sitäpaitsi kaikki paikat, laulut ja tavarat muistuttavat sinusta. Kun kävelen kaupassa hajuvesiosaston ohitse, haistan ilmassa vaniljaa ja olen lähellä purskahtaa itkuun. Olen ostanut jo monta vaniljanmakuista huulirasvaa, mutta en käytä niitä. Haistelen niitä, kun kaipaan sinua yöllä. Siihen tuoksuun on hyvä nukahtaa, kun ajattelen, että olet vierelläni... Aamulla herään kuitenkin jomottavaan pääkipuun ja alan taas itkeä, kun ilmassa häilyy eilisillan vanilja.
Toivon sinulla kaikkea hyvää - oikeastaan et ansaitse pelkkää hyvää, ansaitset parasta. Se, joka saa sinut, on todellinen onnenpoika. Olin ääliö, kun en tajunnut, kuinka onnelliseksi minut teit ja millainen aarre olit. Kiitos kaikesta ajastasi, kiitos kun olit edes nuo ohikiitävät kahdeksan kuukautta kanssani...
Ehkä olisi ollut silti molemmille parempi, ettemme koskaan olisi tavanneetkaan...
Ps. Rakastan sinua.”
Revin kierrevihkostani yhden sivun irti ja heitän vihkon ulos ikkunasta. Ei, en voi lähettää sinulle kirjettä. Et kuitenkaan vastaisi siihen, ja tuntisin oloni entistä pahemmaksi... Nousen ylös itku kurkussa ja kirje kädessäni. Astelen parvekkeelleni ja alan silputa paperia. Lopulta heitän ne ilmaan. Paperin palaset tanssivat surullisen kauniisti tuulessa alas liikenteen joukkoon.
Aihe: OS: The letter I couldn't send 
20/9/2010, 23:04
